Tag Archives: syksy

Syksy rannalla ja merellä on myös elämys

Vaikka veneilyseurat ovat jo laskeneet lippunsa satamistaan ja oma venekin on turvallisesti talviteloilla, jatkuu merellinen elämäni kalastuksen ja rantaretkien merkeissä. Olen aina pitänyt aikaisesta keväästä ja myöhäsyksystä merimaisemassa. Luonto on silloin niin karun kaunista tyynten ja myrskyjen vaihdellessa.

Käveleskelen usein aamulla koiran kanssa rantamaisemissa ja seuraan talven saapumista. Pressuilla peitetyt veneet rannoilla ja paketoidut mastot saattavat masentaa joitakin, mutta minulle se merkitsee vain harrastuksen olomuodon muutosta. Voin valokuvata hyistä merimaisemaa, tyrskypärskeitä rantakivikossa, ensilumen ja taivaanrannan valoa sulan meren äärellä tai kalastajien arktista työtä rantajäiden seassa.

Miksipä ei näistä syksyn kokemuksistakin voisi tuotteistaa luontomatkailua? Luontohan tarjoaa syksyllä jotain sellaista, mitä ei normaali kaduntallaaja koe koskaan. Kalastajillehan loka-marraskuu on vielä parasta pyyntisesonkia. Syystaimenen pyynti, troolareiden työn seuranta puhumattakaan hylkeenpyyntireissusta antaa varmasti upeita kokemuksia. Ja mikä parasta, kaikki tuo tapahtuu syksyllä ihan rannikon lähivesillä. Ei mene aikaa pitkiin ajomatkoihin. Vaaditaan vain hyvää yhteistyötä ja elämysmahdollisuuksien tuotteistamista – ja markkinointia.

Perämerellä myös arktisen luonnon rajut muutokset ovat elämyksiä. Kun merivesi nousee puolentoista metriä myrskytuulten ansiosta ja rantajäät muodostavat taideteoksiaan, on sen kaiken kokeminen vähintäänkin yhden luontomatkan arvoinen.

Kuva: Olavi Joensuu

Kuva: Olavi Joensuu

Tyhjät huvivenelaiturit enteilevät lähestyvää talvea, joka hiipii ensin rannoille ensilumen merkeissä yllättäen kalastajat.

Kuva: Olavi Joensuu

Kuva: Olavi Joensuu

Vain ammattikalastajien troolien valot kertovat elämästä jäätyvissä kalasatamissa. Trooleja varustellaan pitkälle pyyntimatkalle Perämereltä Itämeren sulille vesille. Kuva: Olavi Joensuu

Vain ammattikalastajien troolien valot kertovat elämästä jäätyvissä kalasatamissa. Trooleja varustellaan pitkälle pyyntimatkalle Perämereltä Itämeren sulille vesille. Kuva: Olavi Joensuu

Kuva: Olavi Joensuu

Pienemmät troolialukset jatkavat työtään rantajäiden tuloon asti. Kuva: Olavi Joensuu

Pienemmät troolialukset jatkavat työtään rantajäiden tuloon asti. Kuva: Olavi Joensuu

olli6

Kuva: Olavi Joensuu

Luonto näyttää voimansa, mutta myös kauneutensa.

Kuva: Olavi Joensuu

Kuva: Olavi Joensuu

– Olavi Joensuu

KIRJOITTAJASTA
Perämeri on innoittanut “palijasjalakasen raahelaisen”, eräneuvos Olavi Joensuun lapsuuden leikkeihin ja veneilyyn, merivoimiin ja kalastusbiologiksi sekä merellisiin työtehtäviin muun muassa Perämeren tutkimusasemalla ja Metsähallituksessa. Nyt eläkepäiviään viettävä erätalouspäällikkö nauttii luonnosta ja upeista veneily- ja matkailukohteista haluten säilyttää ja kehittää Perämerta myös kameran ja terävän kynän avulla.

Advertisements

Syksy yllättää taas

Onneksi ei tälle syksylle ole vielä tullut uutisia, joissa talvi yllätti autoilijat, mutta syksy kuitenkin saapui jo perämeren pohjukkaan ja luonto alkaa valmistautua talveen. Rannat jäätyivät jo lahden pohjukoissa ja veneellä lähtiessä sai kahlailla jäiden seassa. Syksyisellä merellä rauha korostuu kesääkin enemmän, sillä kulkijoita on todella harvassa, huviveneet on suurelta osin nosteltu jo maille ja iso osa kulkijoista on kalastajia.

Kuva: Keijo Suihko

Kuva: Keijo Suihko

Syksy on omasta mielestäni parasta kalastusaikaa, kalat liikkuvat aktiivisesti ja lähellä rantoja. Välineetkin pysyvät puhtaina, kun vedet ovat kirkastuneet. Syksyisellä merellä kokee myös monia asioita, jotka jäävät keskikesällä kokematta ja joita ilolla muistelee talviöinä. Nuoren hylkeen kanssa vaihdetut katseet kallioluodolla saa hymyn väkisinkin suupieliin, samoin auringon laskun jälkeen istustelu jäätyneellä hiekkarannalla kuunvalossa lämmittää sydäntä vilunväreistä huolimatta.

Kuva: Keijo Suihko

Kuva: Keijo Suihko

Syksyisellä merellä on kuitenkin syystä vähän kulkijoita, ilman kunnollisia varusteita sinne ei kannata mennä. Veneen pitää olla kunnossa ja pelastusliivien päällä pienelläkin venematkalla. Itse olen jo muutaman vuoden kulkenut pelastuspuvussa ja paukkuliiveissä kevät- ja syysvesillä, jolloin pieni uimareissukaan ei haittaa, vaan jopa piristää. Pari asteinen vesi ei anna armoa, jos sinne joutuu uimasilleen varustautumatta.

Suurelta osin syysluonnosta saa hyviä muistoja, mutta ajoittain reissuilla tulee vastaan asioita, jotka pistää vihaksi. Tälle kesälle omalle kohdalle on tullut vastaan jo kahteen otteeseen kelluvia öljytynnyreitä. Nyt löytyi 20 l tynnyri täynnä käyttämätöntä öljyä, melkein puhki hakkautuneessa tynnyrissä kallioluodolta. Pari päivää vielä aallokossa ja hylkeen lepopaikka olisi saastunut pahoin. Voi vaan ihmetellä kuka on niin tyhmä, että näitä mereen pudottelee ja kenellä on varaa heittää korkealaatuista öljyä pois?

Kuva: Keijo Suihko

Kuva: Keijo Suihko

– Keijo Suihko

KIRJOITTAJASTA
“Huono sää on vain tekosyy jäädä sisälle.”
Ensihoitajana nykyisin ja eräoppaana aikaisemmin toiminut Keijo liikkuu vapaa-aikanaan ulkona kaikkina vuodenaikoina, maalla, pinnalla ja pinnan alla.  Harrastuksia on monia, mutta ne sitoutuvat jotenkin aina luontoon, muun muassa harppuunakalastus, laitesukellus ja metsästys.

Oolannin sodan jälkiä

Joskus on mukava käydä isojen ja tunnettujen muistomerkkien sijaan pienemmillä ja jopa hieman tuntemattomilla paikoilla.

Eräs tällainen pieni muistomerkki löytyy Kuivaniemen Vatungista. Muistomerkki on pystytetty kunnioittamaan niitä Kuivaniemen asukkaita, jotka estivät brittejä tuhoamasta heidän varastojaan Oolannin sodan aikana heinäkuussa 1855. Britit olivat ankkuroituneet läheisen Hietakallan edustalle, josta kahtena päivänä tekivät maihinnousuyrityksiä. Muistomerkki on pystytetty ensimmäisen päivän taistelupaikalle, jossa erään tarinan mukaan paikallinen nuorimies ampui brittiupseerin jo veneeseen jolloin hyökkäävät veneet perääntyivät takaisin merelle.

Kuva: Keijo Suihko

Kuva: Keijo Suihko

Muistomerkin luona on laavu ja nuotiopaikka, jossa on kävijöitä ympäri vuoden. Maantieltä paikalle pääsee pienen muinaismuistomerkin opastama. Mereltä päin talvisin paikalle opastaa moottorikelkkojen urat ja kesällä sinne löytää kallioiden ja vanhojen linjamerkkien opastamana. Varovaisuutta kannattaa kuitenkin noudattaa, läheiset karit tulevat aivan pintaan ja kivet ovat teräviä jopa uimarin polvella kokeiltuna…

Kuva: Keijo Suihko

Kuva: Keijo Suihko

Yllättäen paikka oli kiinnostava myös pinnan alta tarkasteltuna. Tuleva syksy on kirkastanut vesiä ja pinnan alla näki jopa toista metriä, yleensä kun näin lähellä Kuivajokea ei näe omaa kättänsä pidemmälle. Simpukoita oli tarraantunut jokaiseen kivenkoloon mistä hiekkaa löytyi ja pieniä kalanpoikasiakin näkyi. Toivottavasti tulevaisuudessa irtonaisen aineksen kulkeutuminen jokien mukana vähentyy ja merivedet jokien läheisyydessä alkavat muistuttaa vettä eikä raparperikiisseliä, kuten eräs sukeltaja asian ilmaisi.

Kuva: Keijo Suihko

Kuva: Keijo Suihko

– Keijo Suihko

KIRJOITTAJASTA
“Huono sää on vain tekosyy jäädä sisälle.”
Ensihoitajana nykyisin ja eräoppaana aikaisemmin toiminut Keijo liikkuu vapaa-aikanaan ulkona kaikkina vuodenaikoina, maalla, pinnalla ja pinnan alla.  Harrastuksia on monia, mutta ne sitoutuvat jotenkin aina luontoon, muun muassa harppuunakalastus, laitesukellus ja metsästys.