Tag Archives: suojasatama

Monimuotoinen Kattilankalla

Oulun väylän uloimpia saaria edustava Kattilankalla on eräs lempikohteeni  veneilyssä. Suojasatama, tosin erittäin hankala rantautua kovalla tuulella, mahdollistaa isoillekin veneille maihinmenon. Saari edustaa sekä välisaariston että ulkosaariston ominaispiirteitä. Etelärannan puoleinen alue on suojapuustoista pensaikkoa kaislikkoinen ja mataline rantoineen. Ulkomeren puoli taas on kivikkorantaista ja karumpaa. Ja voi sitä lintujen määrää ja lajirunsautta! Missään en ole nähnyt niin lukuisia lajeja samalla hehtaarilla – kaikki lokkilajit, tiirat, puolisukeltaja- ja sukeltajasorsat, meriharakat, valkoviklot, karikukot ja pääskyset ottavat vieraan vastaan. Myös muuttoaikoina saari on oivallinen tarkkailupiste.

Monimuotoinen Kattilankalla. Kuva: Olavi Joensuu

Monimuotoinen Kattilankalla. Kuva: Olavi Joensuu

Kalastajakulttuuri on saarella myös vahvasti läsnä.  Vanhat,  kunnostetut kalastajamökit ja tuoreen kalan ja meren tuoksu vievät ajatukset lapsuuden kalastuskokemuksiin.   Kiviniemen meripelastusseuran tukikohta ja kulkijoille avoin autiotupa takaavat osaltaan turvallisuutta.

Myös retkeilijästä on huolehdittu: löytyy lankutetut kulkuväylät hietikolla, siistit nuotiopaikat pöytineen ja penkkeineen, jopa polttopuita oli joku hommannut. Saari on myös siisti kuin lapsen pylly. Ja onneksi saari on sen verran ulapalla, ettei siellä useastikaan ole tungosta, mitä nyt kauniina viikonloppuina ja parhaina kalastussesonkeina.

Olavi Joensuu

KIRJOITTAJASTA
Perämeri on innoittanut “palijasjalakasen raahelaisen”, eräneuvos Olavi Joensuun lapsuuden leikkeihin ja veneilyyn, merivoimiin ja kalastusbiologiksi sekä merellisiin työtehtäviin muun muassa Perämeren tutkimusasemalla ja Metsähallituksessa. Nyt eläkepäiviään viettävä erätalouspäällikkö nauttii luonnosta ja upeista veneily- ja matkailukohteista haluten säilyttää ja kehittää Perämerta myös kameran ja terävän kynän avulla.

Advertisements

Kehittyykö Iin Röyttä liian hitaasti?

Vietin kesän neljännellä venereissulla heinäkuisen ekaviikon päiviä Iin Röyttässä, Paikkahan on minulle tuttu jo 1970-luvulta. Paljon on veneseurojen ja Metsähallituksen toimesta vuosikymmenten saatossa tehtykin Röyttän kehittämiseksi: pelastettu historialliset rakennukset Luotsila ja Lastaaja, rakennettu satama laitureineen, vedetty saari valtakunnan sähköverkkoon, rakennettu infokatos ja luontopolku saaren luontoa ja historiaa esittelemään sekä tehty piispan vihkimä luontokirkko länsirannalle. Hiljentymispaikalla on muuten ilman digitaalitekniikkaa toimiva upea, alati vaihtuva alttaritaulukin!

Röyttän satamaelämää. Kuva: Olavi Joensuu

Röyttän satamaelämää. Kuva: Olavi Joensuu

Huomasin saarella käyskennellessäni kauhukseni, miten aika kuluu. Lähes kaikki paikat laituripatiota ja lankutusta myöten ovat ränsistymässä. Onneksi luontopolun haalenneet taulut oli uusittu. Kirkko toki seisoo jykevästi paikallaan, mitä nyt meri oli roskannut alttaritaulun alaosan. Infokatoskin oli saanut uutta ilmettä, mutta kovin vähän! Tyhjät seinät eivät paljon infoa anna.

Kuva: Olavi Joensuu
Pahinta kuitenkin, ettei satamaa suojaavaa betonilaituria oltu vieläkään kunnostettu. Isommat alukset eivät enää voi laituriin kiinnittyä. Venelaiturin ponttoonitkin näyttävät vuotavan.  Suunnitelmia on tehty, rahoitusta pyritty järjestelemään siinä kuitenkin onnistumatta. Tuntuu maakrapumaiselta, ettei alueen tärkeimpiä rakennelmia, laitureita, nähdä niin tärkeänä. Suojasatamalle turva on kaikkein oleellisinta!

Kuva: Olavi Joensuukesä2012 014
Alueen veneseurat, pikkupomot ja suunnittelijat ovat tiettävästi kaikkensa tehneet, mutta asian taakse olisi saatava varsinaiset rahoituksesta päättävät tahot niin Metsähallituksessa kuin alueviranomaisissakin. Myös Boundless Bothnian Bay-projekti voisi vahvemmin vaikuttaa päättäjiin. Investointirahoitus olisi suuressa organisaatiossa pystyttävä keskittämään muutamiin tärkeisiin kohteisiin, eikä jakaa periaatteella kaikille jotakin ja liian vähän. Pitkospuille ja karusellihuusseille ei tule käyttäjiä, ellei suojasatama toimi!

Kaikesta huolimatta uskon, että lähivuosina Iin Röyttä hohtaa entistä kirkkaampana Perämeren helmenä. Onhan se kuitenkin lähes ainoa laadukas virkistyskohde, jonne ei autolla pääse.

Olavi Joensuu

KIRJOITTAJASTA
Perämeri on innoittanut “palijasjalakasen raahelaisen”, eräneuvos Olavi Joensuun lapsuuden leikkeihin ja veneilyyn, merivoimiin ja kalastusbiologiksi sekä merellisiin työtehtäviin muun muassa Perämeren tutkimusasemalla ja Metsähallituksessa. Nyt eläkepäiviään viettävä erätalouspäällikkö nauttii luonnosta ja upeista veneily- ja matkailukohteista haluten säilyttää ja kehittää Perämerta myös kameran ja terävän kynän avulla.