Tag Archives: Röyttä

Veneilijöiden elojuhlat Iin Röyttässä 3.8.2013

Jo parikymmentä vuotta ovat röyttäläiset veneseurat järjestäneet purjehduskauden päätösjuhlat Röyttän saarella Iin edustalla elokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Tänä vuonna järjestelyistä vastasi Iin Meriseura.

elojuhlat_ohjelma_olavi_joensuu

Kuvat: Olavi Joensuu

Lähes sata venekuntaa juhlisti päiviä kesäisen lämpimässä säässä. Edes lauantaina päivän kestävä sumuverhous ei estänyt juhlakansan saapumista nauttimasta ehkä parhaiten järjestetystä ohjelmasta. Lapset nauttivat rantahietikon aktiviteeteista, merirosvolaivasta, kenttäpeleistä ja onkikilpailuista. Röyttän maisematyöntekijänä olevan pässin punnitus oli monelle kalamiehellekin uutta arvattavaa.

Kuvat: Olavi Joensuu

Kuvat: Olavi Joensuu

Rantabuffetti tarjosi palvelujaan aamupalasta myöhäiseen  iltapalaan saakka. Oli jopa oululaisen yrittäjän venetarvikkeiden myyntipistekin tarvitseville.  Lohisoppalounas oli tunnettua iiläistä laatua ja tosi maistuvaista.  Riemuliiterin avauduttua kutsui orkesteri väkeä merimiesvallin myötä ja kohta tanssin rytmit levisivät hämärtyvään iltaan.

Kuvat: Olavi Joensuu

Kuvat: Olavi Joensuu

Monihenkinen orkesteri tahditti venekansaa pikkutunneille saakka ja tulevaan syksyyn. Saaren seitsemän veneseuran jäsenet olivat kuin yhteistä perhettä. Ja mikä parasta, myös Kemistä ja Torniosta oli useita venekuntia jakamassa juhlailoa. Tällaisia tapahtumia, jotka yhdistävät venekansaa toivoisi myös Rajattoman Perämeri- projektin myötä kehittyvän pitkin kesää ja rannikkoa. Paljon näkyikin uusia venekuntia ja nuorta purjehduskansaa. Laituriparlamentit käsittelivät kaikille tärkeitä asioita reviirirajoista piittaamatta. Veneseurojen saunat lämpenivät niin jäsenille kuin vieraillekin. Summerin soidessa tulivat myös kilpapurjehtijat maaliinsa.

Kuvat: Olavi Joensuu

Kuvat: Olavi Joensuu

Hetkellistä luonnonrauhaa halajaville Röyttän luontopolku tarjosi aamulenkillä kaunista saaristoluontoa ja piispan vihkimä hiljentymispaikka henkistäkin ravintoa.

Olisivatpa rannikon päättäjät olleet mukana ja nähneet, kuinka tarpeellinen olisi sataman ja palveluvarustuksen ajantasaistaminen Röyttässä. Onneksi lahoava betonilaituri kesti vielä suurimmatkin alukset. Vilpittömät onnitteluni ja kiitokseni Iin Meriseuralle hienoista juhlista. Parikymmenvuotisen käyntikokemukseni perusteella nämä olivat parhaat tapahtumat, mitä tähän mennessä on ollut – eivätkä ne aiemmatkaan ole ikävystyttäneet!

Olavi Joensuu

KIRJOITTAJASTA
Perämeri on innoittanut “palijasjalakasen raahelaisen”, eräneuvos Olavi Joensuun lapsuuden leikkeihin ja veneilyyn, merivoimiin ja kalastusbiologiksi sekä merellisiin työtehtäviin muun muassa Perämeren tutkimusasemalla ja Metsähallituksessa. Nyt eläkepäiviään viettävä erätalouspäällikkö nauttii luonnosta ja upeista veneily- ja matkailukohteista haluten säilyttää ja kehittää Perämerta myös kameran ja terävän kynän avulla.

Advertisements

Kehittyykö Iin Röyttä liian hitaasti?

Vietin kesän neljännellä venereissulla heinäkuisen ekaviikon päiviä Iin Röyttässä, Paikkahan on minulle tuttu jo 1970-luvulta. Paljon on veneseurojen ja Metsähallituksen toimesta vuosikymmenten saatossa tehtykin Röyttän kehittämiseksi: pelastettu historialliset rakennukset Luotsila ja Lastaaja, rakennettu satama laitureineen, vedetty saari valtakunnan sähköverkkoon, rakennettu infokatos ja luontopolku saaren luontoa ja historiaa esittelemään sekä tehty piispan vihkimä luontokirkko länsirannalle. Hiljentymispaikalla on muuten ilman digitaalitekniikkaa toimiva upea, alati vaihtuva alttaritaulukin!

Röyttän satamaelämää. Kuva: Olavi Joensuu

Röyttän satamaelämää. Kuva: Olavi Joensuu

Huomasin saarella käyskennellessäni kauhukseni, miten aika kuluu. Lähes kaikki paikat laituripatiota ja lankutusta myöten ovat ränsistymässä. Onneksi luontopolun haalenneet taulut oli uusittu. Kirkko toki seisoo jykevästi paikallaan, mitä nyt meri oli roskannut alttaritaulun alaosan. Infokatoskin oli saanut uutta ilmettä, mutta kovin vähän! Tyhjät seinät eivät paljon infoa anna.

Kuva: Olavi Joensuu
Pahinta kuitenkin, ettei satamaa suojaavaa betonilaituria oltu vieläkään kunnostettu. Isommat alukset eivät enää voi laituriin kiinnittyä. Venelaiturin ponttoonitkin näyttävät vuotavan.  Suunnitelmia on tehty, rahoitusta pyritty järjestelemään siinä kuitenkin onnistumatta. Tuntuu maakrapumaiselta, ettei alueen tärkeimpiä rakennelmia, laitureita, nähdä niin tärkeänä. Suojasatamalle turva on kaikkein oleellisinta!

Kuva: Olavi Joensuukesä2012 014
Alueen veneseurat, pikkupomot ja suunnittelijat ovat tiettävästi kaikkensa tehneet, mutta asian taakse olisi saatava varsinaiset rahoituksesta päättävät tahot niin Metsähallituksessa kuin alueviranomaisissakin. Myös Boundless Bothnian Bay-projekti voisi vahvemmin vaikuttaa päättäjiin. Investointirahoitus olisi suuressa organisaatiossa pystyttävä keskittämään muutamiin tärkeisiin kohteisiin, eikä jakaa periaatteella kaikille jotakin ja liian vähän. Pitkospuille ja karusellihuusseille ei tule käyttäjiä, ellei suojasatama toimi!

Kaikesta huolimatta uskon, että lähivuosina Iin Röyttä hohtaa entistä kirkkaampana Perämeren helmenä. Onhan se kuitenkin lähes ainoa laadukas virkistyskohde, jonne ei autolla pääse.

Olavi Joensuu

KIRJOITTAJASTA
Perämeri on innoittanut “palijasjalakasen raahelaisen”, eräneuvos Olavi Joensuun lapsuuden leikkeihin ja veneilyyn, merivoimiin ja kalastusbiologiksi sekä merellisiin työtehtäviin muun muassa Perämeren tutkimusasemalla ja Metsähallituksessa. Nyt eläkepäiviään viettävä erätalouspäällikkö nauttii luonnosta ja upeista veneily- ja matkailukohteista haluten säilyttää ja kehittää Perämerta myös kameran ja terävän kynän avulla.