Tag Archives: Perämeri

Syksy yllättää taas

Onneksi ei tälle syksylle ole vielä tullut uutisia, joissa talvi yllätti autoilijat, mutta syksy kuitenkin saapui jo perämeren pohjukkaan ja luonto alkaa valmistautua talveen. Rannat jäätyivät jo lahden pohjukoissa ja veneellä lähtiessä sai kahlailla jäiden seassa. Syksyisellä merellä rauha korostuu kesääkin enemmän, sillä kulkijoita on todella harvassa, huviveneet on suurelta osin nosteltu jo maille ja iso osa kulkijoista on kalastajia.

Kuva: Keijo Suihko

Kuva: Keijo Suihko

Syksy on omasta mielestäni parasta kalastusaikaa, kalat liikkuvat aktiivisesti ja lähellä rantoja. Välineetkin pysyvät puhtaina, kun vedet ovat kirkastuneet. Syksyisellä merellä kokee myös monia asioita, jotka jäävät keskikesällä kokematta ja joita ilolla muistelee talviöinä. Nuoren hylkeen kanssa vaihdetut katseet kallioluodolla saa hymyn väkisinkin suupieliin, samoin auringon laskun jälkeen istustelu jäätyneellä hiekkarannalla kuunvalossa lämmittää sydäntä vilunväreistä huolimatta.

Kuva: Keijo Suihko

Kuva: Keijo Suihko

Syksyisellä merellä on kuitenkin syystä vähän kulkijoita, ilman kunnollisia varusteita sinne ei kannata mennä. Veneen pitää olla kunnossa ja pelastusliivien päällä pienelläkin venematkalla. Itse olen jo muutaman vuoden kulkenut pelastuspuvussa ja paukkuliiveissä kevät- ja syysvesillä, jolloin pieni uimareissukaan ei haittaa, vaan jopa piristää. Pari asteinen vesi ei anna armoa, jos sinne joutuu uimasilleen varustautumatta.

Suurelta osin syysluonnosta saa hyviä muistoja, mutta ajoittain reissuilla tulee vastaan asioita, jotka pistää vihaksi. Tälle kesälle omalle kohdalle on tullut vastaan jo kahteen otteeseen kelluvia öljytynnyreitä. Nyt löytyi 20 l tynnyri täynnä käyttämätöntä öljyä, melkein puhki hakkautuneessa tynnyrissä kallioluodolta. Pari päivää vielä aallokossa ja hylkeen lepopaikka olisi saastunut pahoin. Voi vaan ihmetellä kuka on niin tyhmä, että näitä mereen pudottelee ja kenellä on varaa heittää korkealaatuista öljyä pois?

Kuva: Keijo Suihko

Kuva: Keijo Suihko

– Keijo Suihko

KIRJOITTAJASTA
“Huono sää on vain tekosyy jäädä sisälle.”
Ensihoitajana nykyisin ja eräoppaana aikaisemmin toiminut Keijo liikkuu vapaa-aikanaan ulkona kaikkina vuodenaikoina, maalla, pinnalla ja pinnan alla.  Harrastuksia on monia, mutta ne sitoutuvat jotenkin aina luontoon, muun muassa harppuunakalastus, laitesukellus ja metsästys.

Advertisements

Hylkytalkoot Sarvessa

Heinäkuun keskimmäisenä lauantaina järjesti Boundless Bothnian Bay mahdollisuuden päästä Sarveen Perämeren kansallispuistoon seuraamaan sukeltajien hylkytalkoita.

Saatiin kyyti Tornion Meripelastusseuran P/V Karppella.

Kuva: Panu Pohjola

Matkalla saareen, kuvassa viestintäassistentti Meri. Kuva: Panu Pohjola

Hylkytalkoot Sarvessa. Kuva: Panu Pohjola

Kahdeksan paikkakunnan sukeltajia oli saapunut iso porukka paikalle usealla aluksella. Mediaa ja henkilökuntaa oli paikalla kaikista päälehdistä ja kauempaakin. Pikaisten esitelmien ja lounaan jälkeen porukka katosi eri hylyille sukeltelemaan.

Hylkytalkoot Sarvessa

Sukeltajat Julia ja Susanna lähdössä vedenalaiselle luontopolulle. Kuva: Panu Pohjola

Pääsin M/S Pauhan kyydissä seurailemaan vedenalaisen luontopolun kiertelemistä. Siitäpä ei paljon muuta pinnalta nähnyt kuin kuplat mutta päivä oli hieno ja rooibosta hörppien meni tunti mukavasti kun sukeltajat olivat ”polulla”. Janne Rekilä Projekt Aware sukellus- ja rantasiivustapahtumasta suostui ottamaan vedenalaisen kamerani mukaan lenkille ja dokumentoi kun Essi Keskinen, meribiologi ja yksi luontopolun rakentaja löysi yllätyksekseen polulta uuden hylyn.

Suojelubiologi Essi Keskinen löysi hylyn osan yhdessä Janne Rekilän kanssa. Kuva: Panu Pohjola

Suojelubiologi Essi Keskinen löysi hylyn osan yhdessä Janne Rekilän kanssa. Kuva: Panu Pohjola

Älä kerro kenellekään, mutta Sarveen kannattaa poiketa vaikka ei sukeltaisikaan.

– Panu Pohjola

KIRJOITTAJASTA
Panu Pohjola, Ruotsissa asuva suomalainen elokuvantekijä ja valokuvaaja. Toimii alan opettajana. Entinen erä- ja luonto-opas joka viihtyy pikkukaupunkien asvalteilla. “Minua on aina kiinnostanut valo, mekaniikka ja eläimet. Harrastan hevosia, maailman menoa, perinne-eräilyä ja kädentaitojen kehittämistä.”

Miksi mennä merta edemmäs kalaan?

Perämeren kansallispuistoon kerääntyi metsähallituksen johdolla joukko vapaaehtoisia sukeltajia eri puolilta Suomea kartoittamaan mahdollisia uusia hylkyjä alueella, mutta meri tekikin tepposet. Hylkyjä etsittiin usean veneen voimin laajalta alueelta mutta hylky löytyikin suoraan kansallispuistoon tehdyn luontopolun varrelta.

Kuva hylystä. Kuva: Keijo Suihko

Kuva hylystä. Kuva: Keijo Suihko

Luultavasti jäiden mukana luontopolulle ajelehtinut hylyn osa sopeutui niin hyvin luontopolkuun, ettei sitä ensin edes hylyksi mieltänyt, vieressä nimittäin on vedenalaiselle luontopolulle tarkoituksella tuotu hylky, sekä hylyistä kertova kyltti. Itse vedenalainen luontopolku on sukeltajille tehty maksimissaan 4 metrin syvyydessä sijaitseva reittinarulla varustettu polku, jonka varrelta voi mukavasti lukea perämeren pinnan alaisesta luonnosta selkeistä infokylteistä, sekä samalla havainnoida lukemiaan asioita polun varrelta.

Perämeren hylyistä kertova kyltti vedenalaisella luontopolulla. Kuva: Keijo Suihko

Perämeren hylyistä kertova kyltti vedenalaisella luontopolulla. Kuva: Keijo Suihko

Luontopolkua voi lämpimästi suositella kaikille alueella poikkeaville sukeltajille, reitin alkupäässä on ankkuripoiju jossa noin 4 metriä vettä, joten isommallakin veneellä pääsee kiinnittymään. Reitin alkupään poiju on vain parinkymmenen metrin päässä josta laskeudutaan reitille.

Simpukka Perämeren pohjassa. Kuva: Keijo Suihko

Simpukka Perämeren pohjassa. Kuva: Keijo Suihko

Koko polun kiertämiseen menee nopeasti uiden, ehkä 25 minuuttia mutta kannattaa varata aikaa, reitin varrella on runsaasti kasvistoa, erilaisia pohjatyyppejä sekä kalaparviakin näkee jos oikein osaa katsoa ja hiljentyä. Toivotaan että ensi vuonna saadaan nauttia yhtä hyvästä talkoohengestä, ehkä jopa useamman päivän ajan…

– Keijo Suihko

KIRJOITTAJASTA
“Huono sää on vain tekosyy jäädä sisälle.”
Ensihoitajana nykyisin ja eräoppaana aikaisemmin toiminut Keijo liikkuu vapaa-aikanaan ulkona kaikkina vuodenaikoina, maalla, pinnalla ja pinnan alla.  Harrastuksia on monia, mutta ne sitoutuvat jotenkin aina luontoon, muun muassa harppuunakalastus, laitesukellus ja metsästys.

Härkäleton loiston varjossa

Kesälomakauden alku näyttää ruuhkauttavan satamat, vielä viikko sitten sai ajella veneellä näkemättä ketään. Juhannuksen jälkeen härkäleton suojasatama on täynnä joten jäämme kellumaan edustalle kanssaveneilijöiden huomaavaisesta yrityksestä huolimatta järjestää paikka meille satamaan. Luonto näyttää parastaan, kukat kukkivat, linnut tekevät taitolentonäytöksiään tuulenpuuskissa ja aurinko paistaa täydeltä taivaalta. Vanha loisto seisoo jylhänä saaren korkeimmalla kohdalla ja on yksinkertaisuudessaan hieno maamerkki merenkulkijoille edelleen.

Härkälettoloistoa. Kuva: Keijo Suihko

Härkäleton loisto. Kuva: Keijo Suihko

Vaikka Härkäletto ei tarjoa veneilijälle kuin suojasataman ja nuotiopaikan, on se silti karun kaunis paikka jossa vierailee mieluusti. Saari on siistissä kunnossa, eikä roskia näy juurikaan, toivottavasti retkeilijät myös pitävät paikan sellaisena.

Härkälettoranta. Kuva: Keijo Suihko

Härkäleton ranta. Kuva: Keijo Suihko

Vedän märkäpuvun päälle pitkästä aikaa ja pulahdan vilpoiseen veteen. Näkyvyyttä haittaa hieman aaltojen irrottama aines mutta silti vihertävässä vedessä näkee parhaimmillaan jopa 3- 4 metrin päähän. Rantaviivaa seuraillen uin ja sukeltelen parin tunnin ajan tutkiskellen kalojen valtakuntaa. Rauhoittuminen ja hiljaa liikkuminen palkitaan ja iso hopeakylki käy tervehtimässä rantamatalan virtauksessa.

Merenpohjaa. Kuva: Keijo Suihko

Merenpohjaa. Kuva: Keijo Suihko

Snorkkelisukellus on hyvä ja nopeasti opittava keino tutustua vedenalaiseen maailmaan, kokeneemman snorklaajan oppiin vain ja sitten tutkimaan vedenalaista maailmaa, tututkin paikat saavat aivan uusia piirteitä kun niitä pääsee katsomaan pinnan alta. Tervetuloa seuraamaan blogia, tulen kirjoittelemaan kaikkea mieleen juolahtavasta ja silmään osuvasta koko perämeren alueelta, pinnan alta ja maan päältä.

– Keijo Suihko

KIRJOITTAJASTA
“Huono sää on vain tekosyy jäädä sisälle.”
Ensihoitajana nykyisin ja eräoppaana aikaisemmin toiminut Keijo liikkuu vapaa-aikanaan ulkona kaikkina vuodenaikoina, maalla, pinnalla ja pinnan alla.  Harrastuksia on monia, mutta ne sitoutuvat jotenkin aina luontoon, muun muassa harppuunakalastus, laitesukellus ja metsästys.