Tag Archives: luontomatkailu

Nälissämme maistelimme arktisia elämyksiä

Arktisuus kiinnostaa ulkomaalaisia myös Oulussa. Ei tarvitse mennä kauas Lappiin tai Norjaan löytääkseen lunta, jäätä, pakkasta ja revontulia. Menemällä vaikka Perämeren jäälakeuksille, voi kuvitella, säästä riippuen, olevansa tosi pohjoisessa ja arktisen luonnon armoilla. Oulussa on satoja ulkomaalaisia opiskelijoita ja varmaankin tuhansia muita kävijöitä, turisteja, yritysvieraita, työntekijöitä jne., joita kiinnostaa kokea erilaisia arktisia elementtejä. Luontomatka olisi vain tehtävä helposti saavutettavaksi, korkealaatuiseksi ja ympärivuotiseksi. Siinäpä yrittäjille haasteita!

Oulun yliopiston ulkomaalaiset kummityttöni ja heidän opiskelukaverinsa ovat jo useita talvijuttuja kokeilleetkin, kun sain ehdotuksen lähteä kuskiksi Hailuotoon. Piti kokeman jään päällä aavalla merellä autoilua ja rannattoman arktisen jäätikön ihailua Marjaniemen nokalla. Siispä matkaan.

Hailuodon autolautta kulkee läpi vuoden, turisti ei välttämättä. Kuva Olavi Joensuu.

Hailuodon autolautta kulkee läpi vuoden, turisti ei välttämättä. Kuva Olavi Joensuu.

Sattui olemaan maanantaipäivä, koska silloin opiskelijoilla oli luennoista vapaata. Siispä porukka autoon ja matkaan. Mielelläni esittelin saaren upeaa luontoa ja historiaa. Olihan minulla omakohtaisia kokemuksia monista seikkailuista, joita Marjaniemen biologisella asemalla aikoinaan asuessani olin saarella kokenut. Sää oli aurinkoinen pakkaspäivä ja Hailuodon jäätie viimeisiä päiviä ajokunnossa.

Auto kiitää Hailuodon jäätiellä, saukko tiettömällä jäällä. Kuva Olavi Joensuu.

Auto kiitää Hailuodon jäätiellä, saukko tiettömällä jäällä. Kuva Olavi Joensuu.

Luonto ei meitä pettänyt. Jäälakeus ja taivaanranta loisti sään vaihteluissa sinisissä pastellisävyissään. Saukko tervehti meitä karikon jääkasoilla. Marjaniemen upeat hietikot, kalamajat ja sataman kalastajaveneet antoivat aavistuksen kesästä. Aavan meren karikoille kasaantuneet jääröyssyt, kuin aavemainen vuoristojono, kutsui kiipeilemään ja nauttimaan viimasta ja lumierämaasta. Opiskelijoille elämys oli unohtumaton, vaikka emme mitään superäksöniä tehneetkään.

Marjaniemen rannattomalle jäälakeudelle kasaantuneet jääröykkiöt houkuttelevat seikkailuihin. Kuva Olavi Joensuu.

Marjaniemen rannattomalle jäälakeudelle kasaantuneet jääröykkiöt houkuttelevat seikkailuihin. Kuva Olavi Joensuu.

Marjaniemen hiekkarantaa arktisessa asussa. Kuva Olavi Joensuu.

Marjaniemen hiekkarantaa arktisessa asussa. Kuva Olavi Joensuu.

Kävelyretket rannoilla tekivät tehtävänsä ja nälkä kurni jo kovasti vatsanpohjassa. Onhan Marjaniemessä hotelli ja kahvila, ajattelin. Tarjoan porukalle vaikka kuuluisat lohisopat. Mutta eipä onnistunutkaan, molemmat talot oli suljettuna. Luontokeskuskin hienoine näyttelyineen pysyi saavuttamattomissa. Sekä hotelli että luontonäyttely ovat kiinni tilapäisesti remontin vuoksi. Parkkipaikan luonto- ja infotaulustakaan ei ollut esittelymielessä mitään hyötyä – ei sanaakaan edes lontoon murteella.

Marjaniemen kalastajakylä –  kalastajakulttuuria kauneimmillaan. Kuva Olavi Joensuu.

Marjaniemen kalastajakylä – kalastajakulttuuria kauneimmillaan. Kuva Olavi Joensuu.

Siispä ajelemme Hailuodon keskustaan kylille syömään. Mitä turhaa, ravintola, baarit ja kahvilat kaikki olivat suljettuna. Mikä ihmeellinen tuppukylän juhlapäivä tämä maanantai onkaan, kun ei turistille edes soppakulhoa tarjota ja kaikki palvelupisteet ovat suljettuna. Eikö täällä eletä kuin kesällä ja jahtiaikana muita ihmisiä varten!

Olen kuullut, että Hailuoto kehittelee luontomatkailua. Mutta millä eväillä? Ainoa valtti, mikä tuolla arktisella saarella muihin lähikuntiin ja Ouluun verrattuna on, on arktinen luonto, hyytävä viima ja aava meri. Miksi siitä ei tuotteisteta erilaista elämystä, parempaa kuin Lapissa? Harvalla kunnalla on tuollaista määrää potentiaalisia ulkomaalaisia päiväkävijöitä kuin Hailuodolla. Miksi turisti ei sinne tule? Yksi vastaus on ainakin se, ettei sieltä löydä edes kahvittelu- ja ruokapaikkaa, ainakaan talvimaanantaisin. Hailuodon yrittäjät ja kuntapäättäjät – herätkää talviunesta!

– Olavi Joensuu

Advertisements

Syksy rannalla ja merellä on myös elämys

Vaikka veneilyseurat ovat jo laskeneet lippunsa satamistaan ja oma venekin on turvallisesti talviteloilla, jatkuu merellinen elämäni kalastuksen ja rantaretkien merkeissä. Olen aina pitänyt aikaisesta keväästä ja myöhäsyksystä merimaisemassa. Luonto on silloin niin karun kaunista tyynten ja myrskyjen vaihdellessa.

Käveleskelen usein aamulla koiran kanssa rantamaisemissa ja seuraan talven saapumista. Pressuilla peitetyt veneet rannoilla ja paketoidut mastot saattavat masentaa joitakin, mutta minulle se merkitsee vain harrastuksen olomuodon muutosta. Voin valokuvata hyistä merimaisemaa, tyrskypärskeitä rantakivikossa, ensilumen ja taivaanrannan valoa sulan meren äärellä tai kalastajien arktista työtä rantajäiden seassa.

Miksipä ei näistä syksyn kokemuksistakin voisi tuotteistaa luontomatkailua? Luontohan tarjoaa syksyllä jotain sellaista, mitä ei normaali kaduntallaaja koe koskaan. Kalastajillehan loka-marraskuu on vielä parasta pyyntisesonkia. Syystaimenen pyynti, troolareiden työn seuranta puhumattakaan hylkeenpyyntireissusta antaa varmasti upeita kokemuksia. Ja mikä parasta, kaikki tuo tapahtuu syksyllä ihan rannikon lähivesillä. Ei mene aikaa pitkiin ajomatkoihin. Vaaditaan vain hyvää yhteistyötä ja elämysmahdollisuuksien tuotteistamista – ja markkinointia.

Perämerellä myös arktisen luonnon rajut muutokset ovat elämyksiä. Kun merivesi nousee puolentoista metriä myrskytuulten ansiosta ja rantajäät muodostavat taideteoksiaan, on sen kaiken kokeminen vähintäänkin yhden luontomatkan arvoinen.

Kuva: Olavi Joensuu

Kuva: Olavi Joensuu

Tyhjät huvivenelaiturit enteilevät lähestyvää talvea, joka hiipii ensin rannoille ensilumen merkeissä yllättäen kalastajat.

Kuva: Olavi Joensuu

Kuva: Olavi Joensuu

Vain ammattikalastajien troolien valot kertovat elämästä jäätyvissä kalasatamissa. Trooleja varustellaan pitkälle pyyntimatkalle Perämereltä Itämeren sulille vesille. Kuva: Olavi Joensuu

Vain ammattikalastajien troolien valot kertovat elämästä jäätyvissä kalasatamissa. Trooleja varustellaan pitkälle pyyntimatkalle Perämereltä Itämeren sulille vesille. Kuva: Olavi Joensuu

Kuva: Olavi Joensuu

Pienemmät troolialukset jatkavat työtään rantajäiden tuloon asti. Kuva: Olavi Joensuu

Pienemmät troolialukset jatkavat työtään rantajäiden tuloon asti. Kuva: Olavi Joensuu

olli6

Kuva: Olavi Joensuu

Luonto näyttää voimansa, mutta myös kauneutensa.

Kuva: Olavi Joensuu

Kuva: Olavi Joensuu

– Olavi Joensuu

KIRJOITTAJASTA
Perämeri on innoittanut “palijasjalakasen raahelaisen”, eräneuvos Olavi Joensuun lapsuuden leikkeihin ja veneilyyn, merivoimiin ja kalastusbiologiksi sekä merellisiin työtehtäviin muun muassa Perämeren tutkimusasemalla ja Metsähallituksessa. Nyt eläkepäiviään viettävä erätalouspäällikkö nauttii luonnosta ja upeista veneily- ja matkailukohteista haluten säilyttää ja kehittää Perämerta myös kameran ja terävän kynän avulla.