Tag Archives: laavu

Kolmen Kopla: 2. Alkunkari, Tornio

Vanha tuttu paikka vuosien takaa valkkaantui 50-vuotisjuhlapäivän retkikohteeksi. Alkunkarinlahden laavupolut ja lintujensuojelualue.

Toiselle lintutornille menee pyörätuolilla kuljettava baana. Tornion kaupungin porukka teki juuri uutta kulkuväylää vanhan tilalle. Oli kuulemma jo ehtinyt lahoamaan siihen kuntoon että sulkeminen oli lähellä. Hienoa Tornio!

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Perillä ensimmäisellä paikalla iso laavu ja silta lintutornille jossa, kuten matkallakin, opaskyltit. Puita liiteri täynnä ja sen takaa polku joka kiertelee rantaa pitkin Leton huvivenesatamaa kohti. Vähän yli 3 km tulee matkaa.

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Toinen lintutorni vaati oman pistoreissun, mutta se kannattaa. Paikalla on myös laavu ja torni ehkä alueen hienoimmassa paikassa.

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Päätin retkeni Leton kärkeen jossa katselin syksyiselle merelle ja polttelin yhden kuubalaisen sikarin. Kyllä kannatti täyttää vuosia.

Ensi kevään linturetket siis tänne!

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

– Panu Pohjola

Advertisements

Kolmen Kopla: 1. Murhaniemi, Kemi

Perämeren pohjukassa saatiin viettää pitkä ja kaunis syksy 2013. Syyskuussa olin jo vetänyt puuveneeni kuivumaan pakkasten pelossa. Pakkasten, joita vieläkin, tammikuussa 2014, odotellaan. Retkeilin siis pyörällä ja jalan tätä lähiseudun rannikkoa. Kolme hyvin erilaista naapurikuntaa ovat kaikki suojelleet rannoiltaan osan Perämeren rannikkoa. Kemi, Tornio, Haparanda. Näistä vain Kemi on oikeastaan luonteeltaan merikaupunki vaikka ennen Euroopan mahtavin joki Kemijoki sitä sivuaakin. Tornio ja Haparanda ovat keskittyneet Euroopan suurimman vapaana virtaavan joen eli Tornionjoen rannoille. Molemmat ovat kuitenkin, ennen maannousemaa, olleet oikeastaan satamia. Nyt satamat ovat seuranneet merta ja vain joki on jäljellä. Kävin tutustumassa näihin kolmeen suojelualueeseen loppusyksystä 2013, syyskuussa ja lokakuussa. Tässä muutamia muistiinpanojani ja kuvia tästä Kolmen Koplasta.

1. Murhaniemi, Kemi

Sinä päivänä kaipasin tyrskyjä rantakallioihin. Melko hankala vaatimus näillä alavilla rannoilla. No, pyörä pakun perään ja reppu kameroineen ja eväineen pelkääjän paikalle. Valuin hitaasti kohti Suomea. Tavoitteena kalamiesten laavupaikat Puuluodossa Isohaaran kupeella. Siellä olivat paikat niin kamalassa kunnossa että DDRläisiäkin itkettäisi. Onneksi sain tiedon että Kemin Ajoksen Murhaniemessä sijaitsee pieni luonnonsuojelualue öljysataman ja tuulivoimapuiston vieressä. Sinne siis.

Paikan nimi selitettiin parkkipaikalla ja sen jännittävä historia ja luonto, hienoa. Mukavaakin mukavampi polku kiemurtelee tulipaikalle. Siellä uudet opasteet. Huolto on käyttäjien niskoilla, maapuuta saa polttaa. Paikka on vanha hylkeenpyytäjien satama. Pookikivi valvoo vieläkin satamalahden suuta. Vesi on silloin ollut korkeammalla. Pystyy helposti kuvittelemaan kun veneet tai kelkat lähtevät ja tulevat ja nylkijät tekevät työtään. Aikakin on sopiva, myöhäinen syksy.

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Tuuli painaa mainingit kivikkoon. Saan niitä näillä kallioilla sen verran mitä tarvitsenkin. Ranta kiemurtelee eteenpäin ja sitä haluaa kävellä loputtomiin. Käännyn kuitenkin takaisin, palatakseni. Hyvä retkikohde, jopa päivän tutkimusretken kohde. Maasto helppokulkuista mutta ei passaa liikuntaesteisille. Tullessa poikkean vielä katsomassa matkailujäänmurtaja Sampoa sen satamassa Ajoksen nokassa.

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

– Panu Pohjola

Nyt sitä ollaan rikkaita miehiä.

Kivikauden mittapuulla sitä ollaan nyt rikkaita miehiä Karjalaisen Kimmon kanssa. Kimmo se oli melontaretkillään ihmetellyt Laitakarin rannoilla kummia kiviä. Sehän selvisi että nehän on niitä piikiviä joita olen jahdannut pitkin kesää.

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Laitakari on Kemin ensimmäinen satama ja siellä on ollut myös höyrysaha. Alunperin Laitakari on ollut vain kasa kiviä ja ryhmä kareja mutta sitä on laajennettu rimoilla ja painolastimaalla. Painolastien mukana tuota piikiveäkin on paikalle kulkeutunut. Tulli ja satama tulivat sahan jälkeen. Kolmekymmentäluvulla sahan lautatarha paloi ja sodan jälkeen loputkin jo lopetetusta sahasta. Jäljellä on vain raunioita.

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Saarelle pääse Kalkkinokalta Kemistä lyhyimmällä matkalla. Mantereen puolella on vielä hyvä nousta maihin. Merenpuolella on pari laavua jäljellä ajasta jolloin Laitakari oli suosittu retkikohde. Kuuleman mukaan punkkikannan saapuminen karkoitti retkeilijät. Eipä löytynyt yhtään punkkia vaikka piti olla paras punkkiaika. Hyvä niin.

Toinen laavuista on vielä hyvässä kunnossa ja toinenkin käyttökelpoinen. Paremman lähellä on jätteiden keräysastiat ja tyhjä puulaatikko. Myös ulkokäymälä on vielä paikoillaan. Mahtaako kukaan noita huoltaa?

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

No rannat ovat täynnä rimaa ja siellä täällä kilahtelee piikiven paloja. Poimin muutaman mukaan että saapi taas tuluksilla tulta iskeä. Mutta jäi niitä vielä sinullekin.

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kemin ja Tornion edustan saarissa on törmännyt tähän mennessä kummalliseen autioon tunnelmaan ja siihen että luonto valtaa takaisin joskus ihmisen valloittamaa maata. Katoavainen on ihmisen kädenjälki.

– Panu Pohjola

KIRJOITTAJASTA
Panu Pohjola, Ruotsissa asuva suomalainen elokuvantekijä ja valokuvaaja. Toimii alan opettajana. Entinen erä- ja luonto-opas joka viihtyy pikkukaupunkien asvalteilla. “Minua on aina kiinnostanut valo, mekaniikka ja eläimet. Harrastan hevosia, maailman menoa, perinne-eräilyä ja kädentaitojen kehittämistä.”

Oolannin sodan jälkiä

Joskus on mukava käydä isojen ja tunnettujen muistomerkkien sijaan pienemmillä ja jopa hieman tuntemattomilla paikoilla.

Eräs tällainen pieni muistomerkki löytyy Kuivaniemen Vatungista. Muistomerkki on pystytetty kunnioittamaan niitä Kuivaniemen asukkaita, jotka estivät brittejä tuhoamasta heidän varastojaan Oolannin sodan aikana heinäkuussa 1855. Britit olivat ankkuroituneet läheisen Hietakallan edustalle, josta kahtena päivänä tekivät maihinnousuyrityksiä. Muistomerkki on pystytetty ensimmäisen päivän taistelupaikalle, jossa erään tarinan mukaan paikallinen nuorimies ampui brittiupseerin jo veneeseen jolloin hyökkäävät veneet perääntyivät takaisin merelle.

Kuva: Keijo Suihko

Kuva: Keijo Suihko

Muistomerkin luona on laavu ja nuotiopaikka, jossa on kävijöitä ympäri vuoden. Maantieltä paikalle pääsee pienen muinaismuistomerkin opastama. Mereltä päin talvisin paikalle opastaa moottorikelkkojen urat ja kesällä sinne löytää kallioiden ja vanhojen linjamerkkien opastamana. Varovaisuutta kannattaa kuitenkin noudattaa, läheiset karit tulevat aivan pintaan ja kivet ovat teräviä jopa uimarin polvella kokeiltuna…

Kuva: Keijo Suihko

Kuva: Keijo Suihko

Yllättäen paikka oli kiinnostava myös pinnan alta tarkasteltuna. Tuleva syksy on kirkastanut vesiä ja pinnan alla näki jopa toista metriä, yleensä kun näin lähellä Kuivajokea ei näe omaa kättänsä pidemmälle. Simpukoita oli tarraantunut jokaiseen kivenkoloon mistä hiekkaa löytyi ja pieniä kalanpoikasiakin näkyi. Toivottavasti tulevaisuudessa irtonaisen aineksen kulkeutuminen jokien mukana vähentyy ja merivedet jokien läheisyydessä alkavat muistuttaa vettä eikä raparperikiisseliä, kuten eräs sukeltaja asian ilmaisi.

Kuva: Keijo Suihko

Kuva: Keijo Suihko

– Keijo Suihko

KIRJOITTAJASTA
“Huono sää on vain tekosyy jäädä sisälle.”
Ensihoitajana nykyisin ja eräoppaana aikaisemmin toiminut Keijo liikkuu vapaa-aikanaan ulkona kaikkina vuodenaikoina, maalla, pinnalla ja pinnan alla.  Harrastuksia on monia, mutta ne sitoutuvat jotenkin aina luontoon, muun muassa harppuunakalastus, laitesukellus ja metsästys.