Tag Archives: kalastus

Syksy rannalla ja merellä on myös elämys

Vaikka veneilyseurat ovat jo laskeneet lippunsa satamistaan ja oma venekin on turvallisesti talviteloilla, jatkuu merellinen elämäni kalastuksen ja rantaretkien merkeissä. Olen aina pitänyt aikaisesta keväästä ja myöhäsyksystä merimaisemassa. Luonto on silloin niin karun kaunista tyynten ja myrskyjen vaihdellessa.

Käveleskelen usein aamulla koiran kanssa rantamaisemissa ja seuraan talven saapumista. Pressuilla peitetyt veneet rannoilla ja paketoidut mastot saattavat masentaa joitakin, mutta minulle se merkitsee vain harrastuksen olomuodon muutosta. Voin valokuvata hyistä merimaisemaa, tyrskypärskeitä rantakivikossa, ensilumen ja taivaanrannan valoa sulan meren äärellä tai kalastajien arktista työtä rantajäiden seassa.

Miksipä ei näistä syksyn kokemuksistakin voisi tuotteistaa luontomatkailua? Luontohan tarjoaa syksyllä jotain sellaista, mitä ei normaali kaduntallaaja koe koskaan. Kalastajillehan loka-marraskuu on vielä parasta pyyntisesonkia. Syystaimenen pyynti, troolareiden työn seuranta puhumattakaan hylkeenpyyntireissusta antaa varmasti upeita kokemuksia. Ja mikä parasta, kaikki tuo tapahtuu syksyllä ihan rannikon lähivesillä. Ei mene aikaa pitkiin ajomatkoihin. Vaaditaan vain hyvää yhteistyötä ja elämysmahdollisuuksien tuotteistamista – ja markkinointia.

Perämerellä myös arktisen luonnon rajut muutokset ovat elämyksiä. Kun merivesi nousee puolentoista metriä myrskytuulten ansiosta ja rantajäät muodostavat taideteoksiaan, on sen kaiken kokeminen vähintäänkin yhden luontomatkan arvoinen.

Kuva: Olavi Joensuu

Kuva: Olavi Joensuu

Tyhjät huvivenelaiturit enteilevät lähestyvää talvea, joka hiipii ensin rannoille ensilumen merkeissä yllättäen kalastajat.

Kuva: Olavi Joensuu

Kuva: Olavi Joensuu

Vain ammattikalastajien troolien valot kertovat elämästä jäätyvissä kalasatamissa. Trooleja varustellaan pitkälle pyyntimatkalle Perämereltä Itämeren sulille vesille. Kuva: Olavi Joensuu

Vain ammattikalastajien troolien valot kertovat elämästä jäätyvissä kalasatamissa. Trooleja varustellaan pitkälle pyyntimatkalle Perämereltä Itämeren sulille vesille. Kuva: Olavi Joensuu

Kuva: Olavi Joensuu

Pienemmät troolialukset jatkavat työtään rantajäiden tuloon asti. Kuva: Olavi Joensuu

Pienemmät troolialukset jatkavat työtään rantajäiden tuloon asti. Kuva: Olavi Joensuu

olli6

Kuva: Olavi Joensuu

Luonto näyttää voimansa, mutta myös kauneutensa.

Kuva: Olavi Joensuu

Kuva: Olavi Joensuu

– Olavi Joensuu

KIRJOITTAJASTA
Perämeri on innoittanut “palijasjalakasen raahelaisen”, eräneuvos Olavi Joensuun lapsuuden leikkeihin ja veneilyyn, merivoimiin ja kalastusbiologiksi sekä merellisiin työtehtäviin muun muassa Perämeren tutkimusasemalla ja Metsähallituksessa. Nyt eläkepäiviään viettävä erätalouspäällikkö nauttii luonnosta ja upeista veneily- ja matkailukohteista haluten säilyttää ja kehittää Perämerta myös kameran ja terävän kynän avulla.

Advertisements

Vanhoja muistoja Luodonselältä

Ajelin veneelläni  Oulusta Lumijoen Varjakkaan. Kalasatama on perinteinen ahtaine avovenelaituripaikkoineen ja lastauslaitureineen. Sain kuitenkin veneeni laiturin päähän, kun ei se mahtunut puomien väliin. Vanha Hailuoto-laiva, joka nyttemmin seisoo tukevasti maalla kesäkahvilana, toi mieleen vanhoja muistoja ajalta, jolloin se liikennöi Oulun torin rannasta.  Värikästä oli matkustajajoukko kantamuksineen ja jopa kotieläimineen!

Ajellessani poikki Hailuodonselän tuli mieleeni ensimmäiset troolausmatkani Perämerellä. Olin nuorena  biologilanttuna keräämässä  silakkanäytteitä pro graduani varten. Kirjassani ”OLMMOS, tähtihetkiä mereltä ja eräelämästä”  kuvaan tuota tapahtumaa seuraavasti:

”Mieleenpainuvin kalastusmatka tehtiin Luodonselälle Oulunsalon ja Hailuodon väliin toukokuussa 1974. Olimme ajaneet troolilla vajaan tunnin. Katselin aluksen kaikuluodista kalatilannetta veden alla, kun yht´äkkiä ruutu musteni. Pohjassa näkyi yli kahdeksan metrin korkeudelta kalamassaa. Samassa tunsimme, että perässä vedettävä troolimme alkoi täyttyä. Oli kuin olisimme ajaneet aluksen tahmeaan voisulaan.

Trooli täyttyi suuliinojen neljäkymmenmillistä havasta myöten täyteen silakkaa ja nousi pintaan. Mikä näky!  Ammattikalastajien Timo Hirvosen ja Tapio Nauskan ilmeistä saattoi päätellä heti,  että tämä ei ollut ihan jokapäiväistä herkkua.

Kaloja levisi verkon silmistä pitkin merta. Taivas alkoi täyttyä kirkuvista lokeista.  Onnen päivä kaikille!

Haavimme kaloja troolin suusta alukseen muutaman tuhat kiloa ja sidoimme troolin suun kiinni.

– Tämä saalis on pakko hinata Riutunkarille kalasatamaan, sanoi Timo. – Emme saa tätä ikinään nostetuksi alukseen täällä merellä.

Muistan vieläkin, miten aluksen vanaveteen jäi hopeinen kulku-ura mailien matkalle. Saattojoukkona oli satojen lokkien riitelevä parvi.

Satamassa loppu saalis saatiin punnituksi. Puntariin kertyi yli kymmenentuhatta kiloa puhdasta silakkaa.  Se oli silloin Perämeren suurin troolilla saatu saalis. Surkeinta kalastajien kannalta tilanteessa oli jo silloin, että kaikki meni Kalajoelle minkin rehuksi pilkkahinnalla. Mitä ravintovarojen tuhlausta, ajattelin.”

Troolisaalis Luodonselältä vuonna 1974. Kuva: Olavi Joensuu

Troolisaalis Luodonselältä vuonna 1974. Kuva: Olavi Joensuu

On upeaa veneillä pitkin merenselkiä ja muistella vanhoja tapahtumia. Muistoja löytää jopa aavalta mereltä. Aina ei tarvitse rantautua satamaan tai saareen.

Olavi Joensuu

KIRJOITTAJASTA
Perämeri on innoittanut “palijasjalakasen raahelaisen”, eräneuvos Olavi Joensuun lapsuuden leikkeihin ja veneilyyn, merivoimiin ja kalastusbiologiksi sekä merellisiin työtehtäviin muun muassa Perämeren tutkimusasemalla ja Metsähallituksessa. Nyt eläkepäiviään viettävä erätalouspäällikkö nauttii luonnosta ja upeista veneily- ja matkailukohteista haluten säilyttää ja kehittää Perämerta myös kameran ja terävän kynän avulla.