Tag Archives: jää

Kevät helmikuussa

Useimmiten näin helmikuussa pakkaset paukkuvat ja lunta riittää, mutta ei näköjään tänä talvena. Lunta ei ole nimeksikään ja merellä lyö aallot heikkojen jäiden päällä. Onneksi etelän puoleinen tuuli heikkeni hetkeksi ja jäälle pääsi taas. Kamera sukelluskoteloon turvaan, pelastuspuku päälle ja reissuun…

Usean päivän jatkunut lämpöaalto ja reipas etelätuuli olivat tehneet tehtävänsä, jään päällä oli nilkkaan asti vettä ja sohjoa, eikä luntakaan ollut enää ollenkaan. Railoista ja kivien kupeista jäälle oli puskenut paikoitellen jopa 5 cm kerroksen hiekkaa. Uveavantoja oli syntynyt keskelle tasaista jäätä ja jään väri vaihteli kirkkaan sinisestä lähes mustaan.

Lämpöaalto oli tehnyt tehtävänsä jäälle. Kuva: Keijo Suihko

Lämpöaalto oli tehnyt tehtävänsä jäälle. Kuva: Keijo Suihko

Hiekkaa jään päällä. Kuva: Keijo Suihko.

Hiekkaa jään päällä. Kuva: Keijo Suihko.

Kivien ympärille oli tullut sulia onkaloita, joihin luonto oli tehnyt omia näyttelyitään.

Jääonkalo. Kuva: Keijo Suihko.

Jääonkalo. Kuva: Keijo Suihko.

Kävelin pienen saaren lähettyvillä nilkkoja myöten sohjossa kahlaten, kun edessä vilahti jäällä jotain. Ensin katsoin, että siinä ajelehti vain roska, mutta roska lähtikin uimaan karkuun jään päälle jääneessä lammikossa. Onneksi kukaan ei nähnyt seurannutta näytelmää. Minä konttasin vesilammikossa rähmälläni kamera ojossa pienen kalanpoikasen paetessa henkensä edestä. Varmaan vartin jaksoin yrittää saada kunnollista kuvaa, mutta kala veti pidemmän korren. Nappasin vastahakoisen mallin kiinni ja laskin sen uimaan kiven vierestä. Kiitokseksi sain pari kunniakierrosta kiven ympäri, jonka jälkeen malli katosi jään alle jatkamaan elämäänsä.

Malli jään päällä. Kuva: Keijo Suihko.

Malli jään päällä. Kuva: Keijo Suihko.

Tämän kevään retkeilykelit meren jäällä näyttävät olevan uhattuina. Jos nämä lämpimät kelit jatkuvat eikä pakkasjaksoja enää tule, niin jäät tulevat olemaan todella heikkoja kevään mittaan. Jään päälle kertynyt hiekka ja lämmin vesi sulattavat jäätä nopeasti, mikä saattaa aiheuttaa heikkoja kohtia paikkoihin joissa normaalisti niitä ei ole. Veikkauksessa minulla ei yleensä ole onnea, mutta tällaisen sään jatkuessa voisin sanoa, että talviturkki saattaa lähteä monelta varomattomalta ennen aikojaan. Muistakaa pitää vähintään naskalit mukana, ettei tule isompia vahinkoja kuin kastuneita vaatteita.

– Keijo Suihko

Advertisements

Tuulta, aurinkoa ja kirkasta jäätä

Hieman se alkoi talvisen merellä liikkujan mieltä huvittamaan kun vielä ennen joulua säätiedotuksesta sai lukea aallonkorkeudesta eikä jään paksuudesta, mutta onneksi se talvi tulikin nopeasti ja sen jälkeen onkin saanut nauttia mahtavista ulkoilumahdollisuuksista merellä. Huhupuheiden perusteella näin hyvin on päässyt autollakin liikkumaan jäillä viimeksi parikymmentä vuotta sitten. Itse olen liikkunut enimmäkseen jalan, suksilla tai koiran vetämänä, mutta eniten jäällä liikkujia on näkynyt autolla. Puoli metriä teräsjäätä ja jään pinnalla vain pieniä laikkuja lunta, kelpaahan siinä ajella.

Uusiakin harrastuksia on tullut kokeiltua kun olosuhteet ovat olleet niin mahtavat. Retkiluistelun maailmaan pääsi tutustumaan usean viikon ajan vuodenvaihteen tienoilla ja onhan se mahtavaa. Pitkiä potkuja ja maisemat vaihtuvat nopsaan. Välillä jopa liiankin nopsaan. Kerran hieman puolihuolimattomasti sen enempää ajattelematta valjastin koiran ja kytkin sen vyöhön. Hieman epäröiden koirakin katseli isännän potkuttelua ja uutta ääntä takana, mutta kun se hoksasi että siellähän se isäntä roikkuu perässä eikä kitkaa vedossa juuri ole niin sitten mentiin. Vauhtia riitti sen verran etten suosittele ihan heti kokeilemaan, tai laittakaa ainakin kypärä ja jääkiekkosuojukset päälle.

Vauhdittaja. Kuva: Keijo Suihko.

Vauhdittaja. Kuva: Keijo Suihko.

Alkutalven mahtavat jääolosuhteet ovat olleet omiaan myös kalastukselle. Verkkoja oli helppo viritellä kirkkaaseen jäähän, eikä vettäkään ole ollut jään päällä haittaamassa liikkumista. Kalastuksen lomassa on päässyt myös tutustumaan vedenalaiseen elämään, eri kalalajit tulevat paikalle eri aikoina. Kilkkien elämäkin alkoi kiinnostaa kun niitä ilmestyi verkon alapaulaan paikassa jossa kesäisin niitä ei ole näkynyt sukeltaessa eikä kalastaessa. Lyhyen selvityksen jälkeen tulikin nopea vastaus kilkkien liikkeisiin, ne asuvat kesällä syvemmillä vesillä ja nousevat talvisin matalampiin paikkoihin. Pitää toivoa että keväällä olisi jään alla sen verran kirkasta että pääsisi kokeilemaan sukellusta jään alle ja tutkiskelemaan näitä otuksia luonnollisessa ympäristössä.

Verkot jään alla. Kuva: Keijo Suihko

Verkot jään alla. Kuva: Keijo Suihko

Kunnollisten varusteiden ja olosuhteiden tuntemista tuskin voi liikaa painottaa ja merellä liikkuessa keli voi vaihtua nopeasti auringonpaisteesta nollanäkyvyyteen. Itse olen jo kerran tälle talvea joutunut luovuttamaan ja lähtemään pois jäältä. Kalastus 15 asteen pakkasessa 15m/s tuulessa sai hanskat ja varahanskatkin jäätymään siihen kuntoon ettei niitä saanut enää edes käteen. Onneksi takin povarista löytyi sinne unohtuneet hanskat ja silmille sai laskettelulasit. Ilman kypärähuppua, laskettelulaseja ja varahanskoja paleltumia olisi varmasti tullut.

Täydessä talvivarustuksessa. Kuva: Keijo Suihko

Täydessä talvivarustuksessa. Kuva: Keijo Suihko

Kannattaa hyödyntää nämä hienot jääolosuhteet merellä ennen kuin lunta tulee lisää, lähialueiden laavut saavuttaa nopeasti eikä nuotiopaikkaakaan tarvitse etsiä kinoksen alta. Aina retkeen ei tarvitse edes kohdetta, eilen iltapäivä meni sujuvasti lähirannan pusikon reunoja kierrellen ja katsellen hirvien, jänisten ja kauriiden jälkiä.

– Keijo Suihko

Myrskyvaroitus

Viikonloppu piti viettää rauhallisesti kalastellen, mutta paikoitellen lahtiin ilmestyneet jäät ja myrskyvaroitus saivat pysymään turvallisesti maan kamaralla, ulkoilmaan piti kuitenkin päästä, joten goretexiä niskaan ja Eino-myrskyä morjestamaan.

Kuva: Keijo Suihko

Kuva: Keijo Suihko

Yöllä vedenpinta kävi reilusti normaalia korkeammalla ja muutama päivä sitten merenlahteen syntynyt ohut jääkerros siirtyi reippaan aallokon vauhdittamana pitkälle maalle. Puolen metrin kerros parin sentin paksuisia jäänkappaleita saattoi olla ehkä liukkain alusta, missä olen ikinä kävellyt joten pitkälle siinä ei uskaltanut seikkailla. Tuulen mukana kasvoja piiskaava lumisade ja merestä lentävät pärskeetkin mahdollistivat kuvauksen vain sukelluskotelolla varustetulla kameralla, joten kuvauskin jäi vähälle. Piti siis vain tyytyä katselemaan lähes 20m/s puhaltavaa tuulta ja sen voimakkuutta.

Kuva: Keijo Suihko

Kuva: Keijo Suihko

Kuva: Keijo Suihko

Kuva: Keijo Suihko

Satamassa piti käydä auttamassa veneen kiinnityksessä takaisin laituriin, myrsky oli heiluttanut pienestä veneestä köydet löysälle ja valomaston poikki. Omistajaa ei äkkiseltään saatu kiinni, joten paikalla olleet kalastajat sitoivat veneen paremmin kiinni uuteen paikkaan ennen kuin isompia vahinkoja pääsi sattumaan. Löystyneitä köysiä ja paria pudonnuta oksaa lukuunottamatta syysmyrsky näytti menevän ohi ilman isompia vahinkoja.

Jos olisin uskonut aamulla netistä luettuja uutisia ja olisin pysynyt sisätiloissa, välttänyt tarpeetonta ulkona liikkumista ja pysynyt aukeilla paikoilla, pois puiden luota, olisi tämäkin myrsky jäänyt näkemättä. Myrsky voi olla pelottavakin asia, mutta kun järki pysyy päässä ja kunnolliset ulkoiluvaatteet päällä niin jopa myrskystä voi nauttia. Vesille ei myrskyssä pidä lähteä, mutta maalta katsottuna myrskykin on omalla tavallaan kaunis luonnonnäytös.

– Keijo Suihko

KIRJOITTAJASTA
“Huono sää on vain tekosyy jäädä sisälle.”
Ensihoitajana nykyisin ja eräoppaana aikaisemmin toiminut Keijo liikkuu vapaa-aikanaan ulkona kaikkina vuodenaikoina, maalla, pinnalla ja pinnan alla.  Harrastuksia on monia, mutta ne sitoutuvat jotenkin aina luontoon, muun muassa harppuunakalastus, laitesukellus ja metsästys.