Around the Bothnian Bay in three days, part 2

The second day of the trip started very early, but the journalists took the bus and headed to an icebreaker in Piteå Havsbad. The weather was quite bad, wet and windy, but it didn’t matter.  The winter has been unusually warm, so the river was not completely frozen. The icebreaker headed upstream the river where there was some ice to break.

The icebreaker stopped and hosts climbed the stairs of the icebreaker on to the ice. They set up a table with some warm juice to keep the guests warm in the windy winter day. The hosts pushed some snow away from the ice so that the journalists were able to float on the water. They put on these kind of ridiculous looking orange overalls that were made to keep the water out. The suit made people look and feel like a teletubbie. A leash was a put around the waist and from the edge of the ice, they slowly glided in to the freezing water. The first touch of the water felt weird, the suit sucked itself around the body and it was quite impossible to do anything but float. But afterwards the feeling was relaxing, like floating on a waterbed. The water didn’t feel cold, although gloves let the water through and made hands wet. One after another our journalists floated, even those who had decided not to and they were glad they had done it.

Looking ridiculous but feeling relaxed in the water. Photo: Olavi Joensuu

After the floating, the icebreaker headed back to the shore. Everyone were given a certificate of the icebreaking adventure, a nice memory to put on a wall. The journey continued and the bus headed to Töre in Kalix, the northernmost point of the Bothnian bay. It was time for the most feared part of the trip: tasting of surströmming, the local delicacy. It was served outside, because this fermented herring smelled so bad and the smell could have stayed on clothes. Served in a roll with onions, creme fraiche and a potato, the surströmming didn’t actually taste as bad it could have tasted. For some of the journalists the experience was a struggle, but some of the others had five rolls and wanted even more.

Image

Ann Mari serving surströmming, the foul-smelling fermented herring, which wasn’t bad after all. Photo: Olavi Joensuu

There was a yellow buoy sticking through the ice that people were traditionally supposed to run around as a sign of reaching the furthest part of Baltic sea. Group photos were taken sitting on the buoy and everyone ran around it. Yet another certificate was given. Afterwards another local delicacy was served, the Kalix Löjrom, vendace roe harvested specially from the Bothnian Bay area. It is usually served in the Nobel Dinner. Much better than the surströmming and it nicely took away the lingering taste of the smelly rotten fish.

Image

Posing for photos by the yellow buoy in Töre. Photo: Olavi Joensuu

It was time to cross the border. The weather was equally as bad in Haaparanta as it was in Tornio. The journalists walked across the border and were told facts about the Tornio-Haaparanta co-operation and the future of these two cities. But the schedule was tight as usual, so the hungry journalists had to rush back to the bus and travel to Kemi for a late lunch: hot mushroom soup on a table made of ice. The Kemi Snowcastle was impressive and . There were ice sculptures, hotel rooms and even a church, and so many different slides you could glide down. All made of snow and ice of course.

In the evening the group reached the biggest city of the Bothnian Bay area, Oulu. After a quick look at the city center, the journalists were taken to Maikkulan kartano, an old mansion full of feeling and old surroundings. Then it was time for the first sauna experience of the trip. And not just any sauna, a smoke sauna. First the ladies and then the gentlemen tried not to lean on the soot-covered walls, while they enjoyed the smoky and mellow warmth of the smoke sauna. After the sauna, Janne and Pauliina from the BusinessOulu hosted a nice, big dinner for the tired journalists and the enthusiastic chatter and laughter was only disturbed by Timo Kinnunen, who played few  impressive songs with the accordion.

Then it was time to head to hotel Eden where the journalists got some well deserved sleep before they headed towards Hailuoto in the morning.

Advertisements

Around the Bothnian Bay in three days

Twenty one people are sitting in a bus heading towards Kalix. Among those twenty one are people from all over the world: Finland, Sweden, Germany, Russia, Belgium, United Kingdom, Spain and even Australia. They are journalists and they are writing stories about the Bothnian Bay and all the things they will experience during their few days in the area.

While the beautiful Swedish countryside flashes past the windows of the bus, it’s time to tell you about the amazing trip.

The journalists arrived in Skellefteå on Saturday morning. It was easy to gather the group together in the small, but convenient airport. As soon as they landed they were taken to the center of Skellefteå to watch the Swedish Open Winter Swimming Championships.

Before the competition started, the host welcomed the Finnish national ice swimming champion to the arena. He felt the freezing cold water with his hands and shouted ”Perkele!”. Then suddenly there were men walking towards him, all wearing black suits and serious faces. It turned out, that the Finnish national champion of ice swimming wasn’t who he claimed to be after all. Instead, he was Petri Sirviö, the leader of the Mieskuoro Huutajat, a choir of thirty shouting men from Oulu. The choir ”sang” the Swedish national anthem ”Du gamla, du fria” and many other winter themed songs. People were confused at first, but at the end they enjoyed the performance.

huutajat

Mieskuoro Huutajat performed at the Swedish Open Winter Swimming Championships with serious faces as usual. Photo: Olavi Joensuu

Then the swimming started. One after another the participants managed to swim 25 meters in the 0,4 degrees water. Many of the journalists were cheering for their friend John Lule, the 18-year-old Ugandan guy who was away from his home country for the first time. He swam the freezing 25 meters very fast and he finished second on the whole competition.

John Lule from Uganda swam like a shark in the freezing cold water. Photo: Olavi Joensuu

John Lule from Uganda swam like a shark in the freezing cold water. Photo: Olavi Joensuu

After lunch, the journalists climbed the stairs of a bus and headed towards Gammelstad of Luleå. Journalists toured around the beautiful old church town and were invited inside one of the cottages. It was owned by this elderly couple Per and Sonja Sundberg, who offered some knowledge about the cabin and some warm lingonberry juice. The cabin was very cozy and warm although it didn’t have running water. Candles on the walls and a fire in the fireplace made the finishing touch and the experience was perfect.

Per Sundberg welcomes the journalists to his cottage in Gammelstad Luleå.

Per Sundberg welcomes the journalists to his cottage in Gammelstad Luleå. Photo: Olavi Joensuu

Nobody wanted to leave the cabin, but the schedule was tight. Journalists were taken to see a concert. Not just any concert, but one with an ice cave, ice instruments and ABBAs music. The band was called Icing Queen and the instruments were really made of ice. The instruments required a bit more tuning than regular instruments, because of the cold air of the ice cave, but the sound was genuine and everybody enjoyed themselves. Despite the cold air and the snow, the feeling was warm and happy.

The Icing Queen playing Abba with their ice instruments in an ice cave. There were more than 160 people watching.

The Icing Queen playing Abba with their ice instruments in an ice cave. There were more than 160 people watching. Photo: Olavi Joensuu

After the concert the journalists were ready for dinner and the discussions were interesting as they compared their experiences from the first day of the trip. In the morning they headed for Kalix, Haaparanta and Kemi, but more about that later.

Kolmen Kopla: 3. Riekkola, Haparanda

Parin onnistuneen reissun jälkeen Kemissä ja Torniossa aloin miettiä, antaako kotikunta naapureilleen näin paljon etumatkaa? Pikkuisen tiedustelemalla löytyi Haaparannalta Riekkolan luonnonsuojelualue ja luontopolku.

Alueella on latu- ja lenkkipolkuverkosto laavuineen, pienvenesatama, jonkinlainen leirikeskus ja antiikkinen porvareiden kesäasuntoalue. Ja lehtevää mukavaa maastoa taaperrella siellä seassa. Jos alue häviää koskemattomuudessa naapureilleen niin käyttöasteeltaan ja opasteiltaan sekä leppoisuudellaan se nämä taitaa voittaa. Luontopuisto on hyvin merkitty ja siihen saa ladattua opasvihon kaupungin nettisivuilta.

Maannouseman ja entisen asutuksen vaikutuksen täällä huomaa, paikkapaikoin myös nykyisen. Aika erikoista huomata, kuinka erilaiselta jopa meri vaikuttaa kun siirtyy muutaman kilometrin paikasta toiseen.

Riekkolasta ajattelin laskea veneeni vesille ensi kesänä kohti lähellä häämöttäviä saaria.

Riekkolan luontopolku. Kuva: Panu Pohjola

Riekkolan luontopolku. Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

– Panu Pohjola

Kolmen Kopla: 2. Alkunkari, Tornio

Vanha tuttu paikka vuosien takaa valkkaantui 50-vuotisjuhlapäivän retkikohteeksi. Alkunkarinlahden laavupolut ja lintujensuojelualue.

Toiselle lintutornille menee pyörätuolilla kuljettava baana. Tornion kaupungin porukka teki juuri uutta kulkuväylää vanhan tilalle. Oli kuulemma jo ehtinyt lahoamaan siihen kuntoon että sulkeminen oli lähellä. Hienoa Tornio!

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Perillä ensimmäisellä paikalla iso laavu ja silta lintutornille jossa, kuten matkallakin, opaskyltit. Puita liiteri täynnä ja sen takaa polku joka kiertelee rantaa pitkin Leton huvivenesatamaa kohti. Vähän yli 3 km tulee matkaa.

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Toinen lintutorni vaati oman pistoreissun, mutta se kannattaa. Paikalla on myös laavu ja torni ehkä alueen hienoimmassa paikassa.

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Päätin retkeni Leton kärkeen jossa katselin syksyiselle merelle ja polttelin yhden kuubalaisen sikarin. Kyllä kannatti täyttää vuosia.

Ensi kevään linturetket siis tänne!

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

– Panu Pohjola

Kolmen Kopla: 1. Murhaniemi, Kemi

Perämeren pohjukassa saatiin viettää pitkä ja kaunis syksy 2013. Syyskuussa olin jo vetänyt puuveneeni kuivumaan pakkasten pelossa. Pakkasten, joita vieläkin, tammikuussa 2014, odotellaan. Retkeilin siis pyörällä ja jalan tätä lähiseudun rannikkoa. Kolme hyvin erilaista naapurikuntaa ovat kaikki suojelleet rannoiltaan osan Perämeren rannikkoa. Kemi, Tornio, Haparanda. Näistä vain Kemi on oikeastaan luonteeltaan merikaupunki vaikka ennen Euroopan mahtavin joki Kemijoki sitä sivuaakin. Tornio ja Haparanda ovat keskittyneet Euroopan suurimman vapaana virtaavan joen eli Tornionjoen rannoille. Molemmat ovat kuitenkin, ennen maannousemaa, olleet oikeastaan satamia. Nyt satamat ovat seuranneet merta ja vain joki on jäljellä. Kävin tutustumassa näihin kolmeen suojelualueeseen loppusyksystä 2013, syyskuussa ja lokakuussa. Tässä muutamia muistiinpanojani ja kuvia tästä Kolmen Koplasta.

1. Murhaniemi, Kemi

Sinä päivänä kaipasin tyrskyjä rantakallioihin. Melko hankala vaatimus näillä alavilla rannoilla. No, pyörä pakun perään ja reppu kameroineen ja eväineen pelkääjän paikalle. Valuin hitaasti kohti Suomea. Tavoitteena kalamiesten laavupaikat Puuluodossa Isohaaran kupeella. Siellä olivat paikat niin kamalassa kunnossa että DDRläisiäkin itkettäisi. Onneksi sain tiedon että Kemin Ajoksen Murhaniemessä sijaitsee pieni luonnonsuojelualue öljysataman ja tuulivoimapuiston vieressä. Sinne siis.

Paikan nimi selitettiin parkkipaikalla ja sen jännittävä historia ja luonto, hienoa. Mukavaakin mukavampi polku kiemurtelee tulipaikalle. Siellä uudet opasteet. Huolto on käyttäjien niskoilla, maapuuta saa polttaa. Paikka on vanha hylkeenpyytäjien satama. Pookikivi valvoo vieläkin satamalahden suuta. Vesi on silloin ollut korkeammalla. Pystyy helposti kuvittelemaan kun veneet tai kelkat lähtevät ja tulevat ja nylkijät tekevät työtään. Aikakin on sopiva, myöhäinen syksy.

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Tuuli painaa mainingit kivikkoon. Saan niitä näillä kallioilla sen verran mitä tarvitsenkin. Ranta kiemurtelee eteenpäin ja sitä haluaa kävellä loputtomiin. Käännyn kuitenkin takaisin, palatakseni. Hyvä retkikohde, jopa päivän tutkimusretken kohde. Maasto helppokulkuista mutta ei passaa liikuntaesteisille. Tullessa poikkean vielä katsomassa matkailujäänmurtaja Sampoa sen satamassa Ajoksen nokassa.

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

– Panu Pohjola

Joulutervehdys

Hankehenkilökunta kulissien takaa toivottaa kaikille blogin lukijoille

Rauhallista joulun aikaa ja onnellista uutta vuotta 2014!

Nauttikaa talvisen Perämeren tarjoamista elämyksistä!

avanto_pienempi

Kuvassa BBB-hankkeen Heini ja Perämeren kansallispuistojen yhteistyöhankkeen Saša avantouinnilla Oulussa. Ei tosin meressä vaan joessa. Liekö kyseessä salaa harjoitteleminen talviuintikisoja varten, joita on tulossa ainakin kaksi suurta: Ruotsin mestaruuskisat Skellefteåssa helmikuussa ja MM-kisat Rovaniemellä maaliskuussa. Kylmyys voi olla myös hauskaa!

Syksy rannalla ja merellä on myös elämys

Vaikka veneilyseurat ovat jo laskeneet lippunsa satamistaan ja oma venekin on turvallisesti talviteloilla, jatkuu merellinen elämäni kalastuksen ja rantaretkien merkeissä. Olen aina pitänyt aikaisesta keväästä ja myöhäsyksystä merimaisemassa. Luonto on silloin niin karun kaunista tyynten ja myrskyjen vaihdellessa.

Käveleskelen usein aamulla koiran kanssa rantamaisemissa ja seuraan talven saapumista. Pressuilla peitetyt veneet rannoilla ja paketoidut mastot saattavat masentaa joitakin, mutta minulle se merkitsee vain harrastuksen olomuodon muutosta. Voin valokuvata hyistä merimaisemaa, tyrskypärskeitä rantakivikossa, ensilumen ja taivaanrannan valoa sulan meren äärellä tai kalastajien arktista työtä rantajäiden seassa.

Miksipä ei näistä syksyn kokemuksistakin voisi tuotteistaa luontomatkailua? Luontohan tarjoaa syksyllä jotain sellaista, mitä ei normaali kaduntallaaja koe koskaan. Kalastajillehan loka-marraskuu on vielä parasta pyyntisesonkia. Syystaimenen pyynti, troolareiden työn seuranta puhumattakaan hylkeenpyyntireissusta antaa varmasti upeita kokemuksia. Ja mikä parasta, kaikki tuo tapahtuu syksyllä ihan rannikon lähivesillä. Ei mene aikaa pitkiin ajomatkoihin. Vaaditaan vain hyvää yhteistyötä ja elämysmahdollisuuksien tuotteistamista – ja markkinointia.

Perämerellä myös arktisen luonnon rajut muutokset ovat elämyksiä. Kun merivesi nousee puolentoista metriä myrskytuulten ansiosta ja rantajäät muodostavat taideteoksiaan, on sen kaiken kokeminen vähintäänkin yhden luontomatkan arvoinen.

Kuva: Olavi Joensuu

Kuva: Olavi Joensuu

Tyhjät huvivenelaiturit enteilevät lähestyvää talvea, joka hiipii ensin rannoille ensilumen merkeissä yllättäen kalastajat.

Kuva: Olavi Joensuu

Kuva: Olavi Joensuu

Vain ammattikalastajien troolien valot kertovat elämästä jäätyvissä kalasatamissa. Trooleja varustellaan pitkälle pyyntimatkalle Perämereltä Itämeren sulille vesille. Kuva: Olavi Joensuu

Vain ammattikalastajien troolien valot kertovat elämästä jäätyvissä kalasatamissa. Trooleja varustellaan pitkälle pyyntimatkalle Perämereltä Itämeren sulille vesille. Kuva: Olavi Joensuu

Kuva: Olavi Joensuu

Pienemmät troolialukset jatkavat työtään rantajäiden tuloon asti. Kuva: Olavi Joensuu

Pienemmät troolialukset jatkavat työtään rantajäiden tuloon asti. Kuva: Olavi Joensuu

olli6

Kuva: Olavi Joensuu

Luonto näyttää voimansa, mutta myös kauneutensa.

Kuva: Olavi Joensuu

Kuva: Olavi Joensuu

– Olavi Joensuu

KIRJOITTAJASTA
Perämeri on innoittanut “palijasjalakasen raahelaisen”, eräneuvos Olavi Joensuun lapsuuden leikkeihin ja veneilyyn, merivoimiin ja kalastusbiologiksi sekä merellisiin työtehtäviin muun muassa Perämeren tutkimusasemalla ja Metsähallituksessa. Nyt eläkepäiviään viettävä erätalouspäällikkö nauttii luonnosta ja upeista veneily- ja matkailukohteista haluten säilyttää ja kehittää Perämerta myös kameran ja terävän kynän avulla.