Category Archives: Olavi Joensuu

BBB-projekti päättyy – veneily jatkuu mutta satamat rapistuvat

Touko-kesäkuiset veneretkeni Oulun lähialueille paljastivat karmean totuuden. Lähes jokaisessa venesatamassa on jotain, mikä rapistuu sekä valtion että kuntien rahanpuutteen vuoksi. BBB-projekti on tehnyt hyviä esityksiä veneilyn ja siihen tukeutuvan matkailun kehittämiseksi. Mutta suunnittelu ilman toteutusta ei tuota villoja!

Samaan aikaan, kun Oulu nostaa merellistä imagoaan Toppilan Meripäivien myötä, on anteeksiantamatonta, että valtio (lue Metsähallitus) antaa rapistua saamattomuuttaan mm. tärkeimmät suojasatamat ja veneilytukikohdat kuten Kattilankallan suojasataman ja Iin Röyttän sinilippusataman. Jos ratkaisuksi esitetään, että viedään vuotavat ponttoonilaiturit pois ja puretaan rapistuvat betonisillat, osoittaa se täydellistä välinpitämättömyyttä ja asiantuntemattomuutta veneilytukikohtien ja vesiturvallisuuden tärkeydestä. Keskittämällä suuren talon investoinnit voitaisiin asiat saada hyvin kuntoon. Venekanta kasvaa ja matkaveneiden koko suurenee, mikä tulisi ottaa huomioon myös pienempien kunnallisten satamien kehittämisessä.

 

Kattilankallan vuotava laituri. Kuva: Olavi Joensuu.

Kattilankallan vuotava laituri. Kuva: Olavi Joensuu.

 

Iin Röyttän betonilaituri. Kuva: Olavi Joensuu.

Iin Röyttän betonilaituri. Kuva: Olavi Joensuu.

Tulin  juuri mereltä räväkän tuulen saattelemana. Yövyin veneessä ja aamulla heräsin lumisateeseen – muutama päivä ennen Juhannusta!! Tulin vakuuttuneeksi, että toimivia suojasatamia tarvitaan näillä karuilla rannoilla.

BBB-projekti päättyy, sekin kaiketi rahanpuutteeseen? Mutta veneily ja merellinen elämä jatkuu. Nautitaan siitä! Ja kauniista maisemista! Perämeri on täynnä yllätyksiä.

Hailuoto marjaniemi

Hailuodon Marjaniemi. Kuva: Olavi Joensuu.

Raahen museonranta. Kuva: Olavi Joensuu.

Raahen museonranta. Kuva: Olavi Joensuu.

maakalla

Maakalla, Kalajoki. Kuva: Olavi Joensuu.

nallikari

Nallikari, Oulu. Kuva: Olavi Joensuu.

Oulu, torinranta

Torinranta, Oulu. Kuva: Olavi Joensuu.

Oulu-laiva

Oulu-laiva. Kuva: Olavi Joensuu.

 

r+¦ytt+ñ, elojuhlat 2013

Elojuhlat, Iin Röyttä 2013. Kuva: Olavi Joensuu.

Olavi Joensuu

KIRJOITTAJASTA
Perämeri on innoittanut “palijasjalakasen raahelaisen”, eräneuvos Olavi Joensuun lapsuuden leikkeihin ja veneilyyn, merivoimiin ja kalastusbiologiksi sekä merellisiin työtehtäviin muun muassa Perämeren tutkimusasemalla ja Metsähallituksessa. Nyt eläkepäiviään viettävä erätalouspäällikkö nauttii luonnosta ja upeista veneily- ja matkailukohteista haluten säilyttää ja kehittää Perämerta myös kameran ja terävän kynän avulla.

Helppo ja kiinnostava retkikohde – Tankar

Eteläiseltä Perämereltä löytyi upea veneretkeilykohde. Tankarin majakkasaari hyvine satamineen ja toimivine palveluineen yllätti minut toukokuisena kevätpäivänä, kun pääsin tutustumaan saareen BBB-projektin tiedotusretkeilyllä. Pro Tankar -yhdistys vaalii saaren historiaa ja kehittää sen nykyistä toimintaa yhdessä monien muiden sidosryhmien kanssa.

Image

Tankarin vanhoja pieniä puutaloja. Kuva: Olavi Joensuu.

Tankarin historia ja luonto ovat saaren vetovoima. Tuhat vuotta sitten merestä noussut kalliosaari on tänä päivänä vehreä kasvillisuudeltaan. Saarelle suojaisen itärannan tuntumaan on ajan myötä rakennettu puutaloyhdyskunta, joista vanhin kalamaja on 1780-luvulta. Enimmillään mökkejä on ollut nelisenkymmentä ja niissä yöpyviä kalastajia puolitoistasataa. Historian havinaa voi veneilijä kokea kalastajien vuonna 1788 rakentamassa kirkossa, parissa majassa, joihin on kerätty museotavaraa ja erityisesti saaren hylkeenpyynnin historiaa. Vaikuttavaa on ihailla aitoa hylkeenpyyntivenettä, jossa pyytäjät ja saaliit majoittuivat jäälakeuksilla jopa kuukausia vahvan traaninhajun ympäröiminä.

Image

Tankarin kirkon rakentamista varten hankituista nauloista löytyy merkintä vuodelta 1788. Kuva: Olavi Joensuu.

Image

Vanha hylkeenpyyntivene. Kuva: Olavi Joensuu.

Tankarin majakkamestarin pihassa saaren korkeimmalla paikalla on erikoinen merimerkki, 11 jalkaa korkea kivikummeli, jota saaressa vierailijat ovat vuosikymmeniä kasvattaneet rannasta tuomillaan kivillä. Tankarin nykyinen majakka on yksi kauneimmista rakennelmista, punavalkoinen peltikuorinen ristikkopalkeista niitattu torni, jonka kierreportaissa on 122 askelmaa.

Image

Kivikummelia ei enää nykyään koroteta uusilla kivillä. Kuva: Olavi Joensuu.

Image

Majakanmäki. Kuva: Olavi Joensuu.

Kun vuonna 1912 Suomen luotsilaitos venäläistettiin, protestoivat lähes kaikki luotsit eroamalla tehtävästään. Jälkipolvet teettivät pronssisen muistotaulun luotsiaseman pihakallioon. Taulussa on eronneiden luotsien nimet ja teksti: ”Muistomerkki niille luotseille, jotka eivät alistuneet ryssän sortoon.”

Lintujen muuton seurantaan saari on oiva paikka. Vaikka saarella pesii vain 40 lintulajia, havaitaan vuosittain muuton aikana yli kolmesataa lintulajia. Alue kuuluu Natura 2000-suojelualueverkostoon.

Tankarin saaren saavutettavuus on hyvä. Yhteysalus m/s Jenny liikennöi kesällä kuusi kertaa viikossa Kokkolasta. Saaressa on kolme eri satamaa ja väyläsyvyyttäkin minimissään neljä metriä. Vieraslaiturit ovat myös hyvät. Saarella yrittäjän ylläpitämä kahvila-ravintola ja pienimuotoinen majoitustoiminta sopii myös veneettömälle vierailijajoukolle.

Image

M/S Jenny saapuu satamaan. Kuva: Olavi Joensuu.

– Olavi Joensuu

KIRJOITTAJASTA
Perämeri on innoittanut “palijasjalakasen raahelaisen”, eräneuvos Olavi Joensuun lapsuuden leikkeihin ja veneilyyn, merivoimiin ja kalastusbiologiksi sekä merellisiin työtehtäviin muun muassa Perämeren tutkimusasemalla ja Metsähallituksessa. Nyt eläkepäiviään viettävä erätalouspäällikkö nauttii luonnosta ja upeista veneily- ja matkailukohteista haluten säilyttää ja kehittää Perämerta myös kameran ja terävän kynän avulla.

Nälissämme maistelimme arktisia elämyksiä

Arktisuus kiinnostaa ulkomaalaisia myös Oulussa. Ei tarvitse mennä kauas Lappiin tai Norjaan löytääkseen lunta, jäätä, pakkasta ja revontulia. Menemällä vaikka Perämeren jäälakeuksille, voi kuvitella, säästä riippuen, olevansa tosi pohjoisessa ja arktisen luonnon armoilla. Oulussa on satoja ulkomaalaisia opiskelijoita ja varmaankin tuhansia muita kävijöitä, turisteja, yritysvieraita, työntekijöitä jne., joita kiinnostaa kokea erilaisia arktisia elementtejä. Luontomatka olisi vain tehtävä helposti saavutettavaksi, korkealaatuiseksi ja ympärivuotiseksi. Siinäpä yrittäjille haasteita!

Oulun yliopiston ulkomaalaiset kummityttöni ja heidän opiskelukaverinsa ovat jo useita talvijuttuja kokeilleetkin, kun sain ehdotuksen lähteä kuskiksi Hailuotoon. Piti kokeman jään päällä aavalla merellä autoilua ja rannattoman arktisen jäätikön ihailua Marjaniemen nokalla. Siispä matkaan.

Hailuodon autolautta kulkee läpi vuoden, turisti ei välttämättä. Kuva Olavi Joensuu.

Hailuodon autolautta kulkee läpi vuoden, turisti ei välttämättä. Kuva Olavi Joensuu.

Sattui olemaan maanantaipäivä, koska silloin opiskelijoilla oli luennoista vapaata. Siispä porukka autoon ja matkaan. Mielelläni esittelin saaren upeaa luontoa ja historiaa. Olihan minulla omakohtaisia kokemuksia monista seikkailuista, joita Marjaniemen biologisella asemalla aikoinaan asuessani olin saarella kokenut. Sää oli aurinkoinen pakkaspäivä ja Hailuodon jäätie viimeisiä päiviä ajokunnossa.

Auto kiitää Hailuodon jäätiellä, saukko tiettömällä jäällä. Kuva Olavi Joensuu.

Auto kiitää Hailuodon jäätiellä, saukko tiettömällä jäällä. Kuva Olavi Joensuu.

Luonto ei meitä pettänyt. Jäälakeus ja taivaanranta loisti sään vaihteluissa sinisissä pastellisävyissään. Saukko tervehti meitä karikon jääkasoilla. Marjaniemen upeat hietikot, kalamajat ja sataman kalastajaveneet antoivat aavistuksen kesästä. Aavan meren karikoille kasaantuneet jääröyssyt, kuin aavemainen vuoristojono, kutsui kiipeilemään ja nauttimaan viimasta ja lumierämaasta. Opiskelijoille elämys oli unohtumaton, vaikka emme mitään superäksöniä tehneetkään.

Marjaniemen rannattomalle jäälakeudelle kasaantuneet jääröykkiöt houkuttelevat seikkailuihin. Kuva Olavi Joensuu.

Marjaniemen rannattomalle jäälakeudelle kasaantuneet jääröykkiöt houkuttelevat seikkailuihin. Kuva Olavi Joensuu.

Marjaniemen hiekkarantaa arktisessa asussa. Kuva Olavi Joensuu.

Marjaniemen hiekkarantaa arktisessa asussa. Kuva Olavi Joensuu.

Kävelyretket rannoilla tekivät tehtävänsä ja nälkä kurni jo kovasti vatsanpohjassa. Onhan Marjaniemessä hotelli ja kahvila, ajattelin. Tarjoan porukalle vaikka kuuluisat lohisopat. Mutta eipä onnistunutkaan, molemmat talot oli suljettuna. Luontokeskuskin hienoine näyttelyineen pysyi saavuttamattomissa. Sekä hotelli että luontonäyttely ovat kiinni tilapäisesti remontin vuoksi. Parkkipaikan luonto- ja infotaulustakaan ei ollut esittelymielessä mitään hyötyä – ei sanaakaan edes lontoon murteella.

Marjaniemen kalastajakylä –  kalastajakulttuuria kauneimmillaan. Kuva Olavi Joensuu.

Marjaniemen kalastajakylä – kalastajakulttuuria kauneimmillaan. Kuva Olavi Joensuu.

Siispä ajelemme Hailuodon keskustaan kylille syömään. Mitä turhaa, ravintola, baarit ja kahvilat kaikki olivat suljettuna. Mikä ihmeellinen tuppukylän juhlapäivä tämä maanantai onkaan, kun ei turistille edes soppakulhoa tarjota ja kaikki palvelupisteet ovat suljettuna. Eikö täällä eletä kuin kesällä ja jahtiaikana muita ihmisiä varten!

Olen kuullut, että Hailuoto kehittelee luontomatkailua. Mutta millä eväillä? Ainoa valtti, mikä tuolla arktisella saarella muihin lähikuntiin ja Ouluun verrattuna on, on arktinen luonto, hyytävä viima ja aava meri. Miksi siitä ei tuotteisteta erilaista elämystä, parempaa kuin Lapissa? Harvalla kunnalla on tuollaista määrää potentiaalisia ulkomaalaisia päiväkävijöitä kuin Hailuodolla. Miksi turisti ei sinne tule? Yksi vastaus on ainakin se, ettei sieltä löydä edes kahvittelu- ja ruokapaikkaa, ainakaan talvimaanantaisin. Hailuodon yrittäjät ja kuntapäättäjät – herätkää talviunesta!

– Olavi Joensuu

Syksy rannalla ja merellä on myös elämys

Vaikka veneilyseurat ovat jo laskeneet lippunsa satamistaan ja oma venekin on turvallisesti talviteloilla, jatkuu merellinen elämäni kalastuksen ja rantaretkien merkeissä. Olen aina pitänyt aikaisesta keväästä ja myöhäsyksystä merimaisemassa. Luonto on silloin niin karun kaunista tyynten ja myrskyjen vaihdellessa.

Käveleskelen usein aamulla koiran kanssa rantamaisemissa ja seuraan talven saapumista. Pressuilla peitetyt veneet rannoilla ja paketoidut mastot saattavat masentaa joitakin, mutta minulle se merkitsee vain harrastuksen olomuodon muutosta. Voin valokuvata hyistä merimaisemaa, tyrskypärskeitä rantakivikossa, ensilumen ja taivaanrannan valoa sulan meren äärellä tai kalastajien arktista työtä rantajäiden seassa.

Miksipä ei näistä syksyn kokemuksistakin voisi tuotteistaa luontomatkailua? Luontohan tarjoaa syksyllä jotain sellaista, mitä ei normaali kaduntallaaja koe koskaan. Kalastajillehan loka-marraskuu on vielä parasta pyyntisesonkia. Syystaimenen pyynti, troolareiden työn seuranta puhumattakaan hylkeenpyyntireissusta antaa varmasti upeita kokemuksia. Ja mikä parasta, kaikki tuo tapahtuu syksyllä ihan rannikon lähivesillä. Ei mene aikaa pitkiin ajomatkoihin. Vaaditaan vain hyvää yhteistyötä ja elämysmahdollisuuksien tuotteistamista – ja markkinointia.

Perämerellä myös arktisen luonnon rajut muutokset ovat elämyksiä. Kun merivesi nousee puolentoista metriä myrskytuulten ansiosta ja rantajäät muodostavat taideteoksiaan, on sen kaiken kokeminen vähintäänkin yhden luontomatkan arvoinen.

Kuva: Olavi Joensuu

Kuva: Olavi Joensuu

Tyhjät huvivenelaiturit enteilevät lähestyvää talvea, joka hiipii ensin rannoille ensilumen merkeissä yllättäen kalastajat.

Kuva: Olavi Joensuu

Kuva: Olavi Joensuu

Vain ammattikalastajien troolien valot kertovat elämästä jäätyvissä kalasatamissa. Trooleja varustellaan pitkälle pyyntimatkalle Perämereltä Itämeren sulille vesille. Kuva: Olavi Joensuu

Vain ammattikalastajien troolien valot kertovat elämästä jäätyvissä kalasatamissa. Trooleja varustellaan pitkälle pyyntimatkalle Perämereltä Itämeren sulille vesille. Kuva: Olavi Joensuu

Kuva: Olavi Joensuu

Pienemmät troolialukset jatkavat työtään rantajäiden tuloon asti. Kuva: Olavi Joensuu

Pienemmät troolialukset jatkavat työtään rantajäiden tuloon asti. Kuva: Olavi Joensuu

olli6

Kuva: Olavi Joensuu

Luonto näyttää voimansa, mutta myös kauneutensa.

Kuva: Olavi Joensuu

Kuva: Olavi Joensuu

– Olavi Joensuu

KIRJOITTAJASTA
Perämeri on innoittanut “palijasjalakasen raahelaisen”, eräneuvos Olavi Joensuun lapsuuden leikkeihin ja veneilyyn, merivoimiin ja kalastusbiologiksi sekä merellisiin työtehtäviin muun muassa Perämeren tutkimusasemalla ja Metsähallituksessa. Nyt eläkepäiviään viettävä erätalouspäällikkö nauttii luonnosta ja upeista veneily- ja matkailukohteista haluten säilyttää ja kehittää Perämerta myös kameran ja terävän kynän avulla.

Sorsajahtitunnelmia ilman saalista

Mikä vie miehet Perämeren ulkoluodoille ja saariin elokuun 20. päivänä? Tietenkin sorsan-  ja hanhenmetsästyskauden aloitus. Yleisvesialueella se onkin helppoa, kun ei tarvitse huolehtia metsästysluvistakaan. Metsästyslain mukaan on jokaisella kansalaisella siellä metsästysoikeus.
Olipa ilma mikä hyvänsä, ulapalle on päästävä. Usealle tämä hetki on jo monikymmenvuotinen tapahtuma ja perinne.

Kuva: Olavi Joensuu

Kuva: Olavi Joensuu

Vaikka tämänvuotinen reissuni jäi yhteen päivään ja pariin ohiammuttuun sorsaan, oli reissu tekemisen arvoinen. Onneksi kuitenkin kaverini sai saalista.  Edellisen päivän kova tuuli laantui aamuksi, eikä se lupaillut rantamaiden jahtimiehille runsaita saaliita. Linnut pakenevat ensitunnilla kauas ulapalle, missä kuuluikin olevat satojen lintujen parvia.  Kaukaiset haulikon laukausten kumahdukset kertoivat, että joillakin metsästäjillä oli parempi onni matkassa. Näinhän se aina on erähommissa. Kuitenkin hetkittäiset havainnot lentävistä linnuista saivat mielenkiinnon säilymään ja pyyntiveren kiertämään.

Röyttässä. Kuva: Olavi Joensuu

Röyttässä. Kuva: Olavi Joensuu

Parasta kuitenkin jahtipäivässä oli hieno toverihenki ja fiilinki meren kainalossa sekä maiseman alati vaihtuvat värisävyt ja tuulen leikki merenkalvolla. Pienen luodon kaislat ja rantakivet suojasivat pyytäjiä. Oli kuin istuisi kauniissa taulussa!

Kuva: Olavi Joensuu

Kuva: Olavi Joensuu

Ja päivän kruunasi jahtinuotiolla valmistettu rosvonpaisti ja hiilloksella haudutettu lohitintti nuotiokahvin kera.

Elokuun auringonlasku Röyttässä. Kuva: Olavi Joensuu

Elokuun auringonlasku Röyttässä. Kuva: Olavi Joensuu

Paluumatka menikin taivaanrantaa ihaillessa. Eihän täältä poiskaan osaa olla!

– Olavi Joensuu

KIRJOITTAJASTA
Perämeri on innoittanut “palijasjalakasen raahelaisen”, eräneuvos Olavi Joensuun lapsuuden leikkeihin ja veneilyyn, merivoimiin ja kalastusbiologiksi sekä merellisiin työtehtäviin muun muassa Perämeren tutkimusasemalla ja Metsähallituksessa. Nyt eläkepäiviään viettävä erätalouspäällikkö nauttii luonnosta ja upeista veneily- ja matkailukohteista haluten säilyttää ja kehittää Perämerta myös kameran ja terävän kynän avulla.

Talkooväkeä Iin Röyttässä

Kuuden veneily- ja purjehdusseuran muodostama Röyttän toimijat on aktivoitunut suositun veneilykohteen saattamiseksi entistä ehommaksi. Talkookutsu toi satamaan kolmisenkymmentä venettä ja yhtä paljon talkoolaisia. Niinpä ajelin veneelläni  Meri Oulun konsertin jälkeen yötä myöten Röyttään. Suunnitelmissa oli talkoiden jälkeen sienestystä, marjastusta ja sorsajahtia viiden päivän ajaksi.

Kuva: Olavi Joensuu

Röyttän satamaa. Kuva: Olavi Joensuu

Osansa talkoisiin toivat kesän Röyttässä työskennelleet maisemaekspertit, lampaat.

Maisemaekspertit töissä Röyttässä. Kuva: Olavi Joensuu

Maisemaekspertit töissä Röyttässä. Kuva: Olavi Joensuu

Riemuliiterin katto saa piakkoin uuden peltikatteen.

Riemuliiteri. Kuva: Olavi Joensuu

Riemuliiteri. Kuva: Olavi Joensuu

Pusikoituneen vajan seinustalta annettiin lähtöpassit myös satavuotiaalle raidalle, josta muotoutui jykevät istumapallit rantanuotiolle.

Istumapenkit tehtiin vanhasta raidasta. Kuva: Olavi Joensuu

Istumapenkit tehtiin vanhasta raidasta. Kuva: Olavi Joensuu

Kuva: Olavi Joensuu

Kuva: Olavi Joensuu

Talkoomiehet ja -naiset lähtivät sunnuntaina kotiin. Vain eläkeläiset jäivät nauttimaan röyttämiljöön rauhasta…

Näkymää Röyttästä. Kuva: Olavi Joensuu

Näkymää Röyttästä. Kuva: Olavi Joensuu

…ja mahtavasta tyrnisadosta.

Tyrnisatoa. Kuva: Olavi Joensuu

Tyrnisatoa. Kuva: Olavi Joensuu

Tyrnisatoa. Kuva: Olavi Joensuu

Tyrnisatoa. Kuva: Olavi Joensuu

– Olavi Joensuu

KIRJOITTAJASTA
Perämeri on innoittanut “palijasjalakasen raahelaisen”, eräneuvos Olavi Joensuun lapsuuden leikkeihin ja veneilyyn, merivoimiin ja kalastusbiologiksi sekä merellisiin työtehtäviin muun muassa Perämeren tutkimusasemalla ja Metsähallituksessa. Nyt eläkepäiviään viettävä erätalouspäällikkö nauttii luonnosta ja upeista veneily- ja matkailukohteista haluten säilyttää ja kehittää Perämerta myös kameran ja terävän kynän avulla.

Veneilijöiden elojuhlat Iin Röyttässä 3.8.2013

Jo parikymmentä vuotta ovat röyttäläiset veneseurat järjestäneet purjehduskauden päätösjuhlat Röyttän saarella Iin edustalla elokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Tänä vuonna järjestelyistä vastasi Iin Meriseura.

elojuhlat_ohjelma_olavi_joensuu

Kuvat: Olavi Joensuu

Lähes sata venekuntaa juhlisti päiviä kesäisen lämpimässä säässä. Edes lauantaina päivän kestävä sumuverhous ei estänyt juhlakansan saapumista nauttimasta ehkä parhaiten järjestetystä ohjelmasta. Lapset nauttivat rantahietikon aktiviteeteista, merirosvolaivasta, kenttäpeleistä ja onkikilpailuista. Röyttän maisematyöntekijänä olevan pässin punnitus oli monelle kalamiehellekin uutta arvattavaa.

Kuvat: Olavi Joensuu

Kuvat: Olavi Joensuu

Rantabuffetti tarjosi palvelujaan aamupalasta myöhäiseen  iltapalaan saakka. Oli jopa oululaisen yrittäjän venetarvikkeiden myyntipistekin tarvitseville.  Lohisoppalounas oli tunnettua iiläistä laatua ja tosi maistuvaista.  Riemuliiterin avauduttua kutsui orkesteri väkeä merimiesvallin myötä ja kohta tanssin rytmit levisivät hämärtyvään iltaan.

Kuvat: Olavi Joensuu

Kuvat: Olavi Joensuu

Monihenkinen orkesteri tahditti venekansaa pikkutunneille saakka ja tulevaan syksyyn. Saaren seitsemän veneseuran jäsenet olivat kuin yhteistä perhettä. Ja mikä parasta, myös Kemistä ja Torniosta oli useita venekuntia jakamassa juhlailoa. Tällaisia tapahtumia, jotka yhdistävät venekansaa toivoisi myös Rajattoman Perämeri- projektin myötä kehittyvän pitkin kesää ja rannikkoa. Paljon näkyikin uusia venekuntia ja nuorta purjehduskansaa. Laituriparlamentit käsittelivät kaikille tärkeitä asioita reviirirajoista piittaamatta. Veneseurojen saunat lämpenivät niin jäsenille kuin vieraillekin. Summerin soidessa tulivat myös kilpapurjehtijat maaliinsa.

Kuvat: Olavi Joensuu

Kuvat: Olavi Joensuu

Hetkellistä luonnonrauhaa halajaville Röyttän luontopolku tarjosi aamulenkillä kaunista saaristoluontoa ja piispan vihkimä hiljentymispaikka henkistäkin ravintoa.

Olisivatpa rannikon päättäjät olleet mukana ja nähneet, kuinka tarpeellinen olisi sataman ja palveluvarustuksen ajantasaistaminen Röyttässä. Onneksi lahoava betonilaituri kesti vielä suurimmatkin alukset. Vilpittömät onnitteluni ja kiitokseni Iin Meriseuralle hienoista juhlista. Parikymmenvuotisen käyntikokemukseni perusteella nämä olivat parhaat tapahtumat, mitä tähän mennessä on ollut – eivätkä ne aiemmatkaan ole ikävystyttäneet!

Olavi Joensuu

KIRJOITTAJASTA
Perämeri on innoittanut “palijasjalakasen raahelaisen”, eräneuvos Olavi Joensuun lapsuuden leikkeihin ja veneilyyn, merivoimiin ja kalastusbiologiksi sekä merellisiin työtehtäviin muun muassa Perämeren tutkimusasemalla ja Metsähallituksessa. Nyt eläkepäiviään viettävä erätalouspäällikkö nauttii luonnosta ja upeista veneily- ja matkailukohteista haluten säilyttää ja kehittää Perämerta myös kameran ja terävän kynän avulla.

Vanhoja muistoja Luodonselältä

Ajelin veneelläni  Oulusta Lumijoen Varjakkaan. Kalasatama on perinteinen ahtaine avovenelaituripaikkoineen ja lastauslaitureineen. Sain kuitenkin veneeni laiturin päähän, kun ei se mahtunut puomien väliin. Vanha Hailuoto-laiva, joka nyttemmin seisoo tukevasti maalla kesäkahvilana, toi mieleen vanhoja muistoja ajalta, jolloin se liikennöi Oulun torin rannasta.  Värikästä oli matkustajajoukko kantamuksineen ja jopa kotieläimineen!

Ajellessani poikki Hailuodonselän tuli mieleeni ensimmäiset troolausmatkani Perämerellä. Olin nuorena  biologilanttuna keräämässä  silakkanäytteitä pro graduani varten. Kirjassani ”OLMMOS, tähtihetkiä mereltä ja eräelämästä”  kuvaan tuota tapahtumaa seuraavasti:

”Mieleenpainuvin kalastusmatka tehtiin Luodonselälle Oulunsalon ja Hailuodon väliin toukokuussa 1974. Olimme ajaneet troolilla vajaan tunnin. Katselin aluksen kaikuluodista kalatilannetta veden alla, kun yht´äkkiä ruutu musteni. Pohjassa näkyi yli kahdeksan metrin korkeudelta kalamassaa. Samassa tunsimme, että perässä vedettävä troolimme alkoi täyttyä. Oli kuin olisimme ajaneet aluksen tahmeaan voisulaan.

Trooli täyttyi suuliinojen neljäkymmenmillistä havasta myöten täyteen silakkaa ja nousi pintaan. Mikä näky!  Ammattikalastajien Timo Hirvosen ja Tapio Nauskan ilmeistä saattoi päätellä heti,  että tämä ei ollut ihan jokapäiväistä herkkua.

Kaloja levisi verkon silmistä pitkin merta. Taivas alkoi täyttyä kirkuvista lokeista.  Onnen päivä kaikille!

Haavimme kaloja troolin suusta alukseen muutaman tuhat kiloa ja sidoimme troolin suun kiinni.

– Tämä saalis on pakko hinata Riutunkarille kalasatamaan, sanoi Timo. – Emme saa tätä ikinään nostetuksi alukseen täällä merellä.

Muistan vieläkin, miten aluksen vanaveteen jäi hopeinen kulku-ura mailien matkalle. Saattojoukkona oli satojen lokkien riitelevä parvi.

Satamassa loppu saalis saatiin punnituksi. Puntariin kertyi yli kymmenentuhatta kiloa puhdasta silakkaa.  Se oli silloin Perämeren suurin troolilla saatu saalis. Surkeinta kalastajien kannalta tilanteessa oli jo silloin, että kaikki meni Kalajoelle minkin rehuksi pilkkahinnalla. Mitä ravintovarojen tuhlausta, ajattelin.”

Troolisaalis Luodonselältä vuonna 1974. Kuva: Olavi Joensuu

Troolisaalis Luodonselältä vuonna 1974. Kuva: Olavi Joensuu

On upeaa veneillä pitkin merenselkiä ja muistella vanhoja tapahtumia. Muistoja löytää jopa aavalta mereltä. Aina ei tarvitse rantautua satamaan tai saareen.

Olavi Joensuu

KIRJOITTAJASTA
Perämeri on innoittanut “palijasjalakasen raahelaisen”, eräneuvos Olavi Joensuun lapsuuden leikkeihin ja veneilyyn, merivoimiin ja kalastusbiologiksi sekä merellisiin työtehtäviin muun muassa Perämeren tutkimusasemalla ja Metsähallituksessa. Nyt eläkepäiviään viettävä erätalouspäällikkö nauttii luonnosta ja upeista veneily- ja matkailukohteista haluten säilyttää ja kehittää Perämerta myös kameran ja terävän kynän avulla.

Monimuotoinen Kattilankalla

Oulun väylän uloimpia saaria edustava Kattilankalla on eräs lempikohteeni  veneilyssä. Suojasatama, tosin erittäin hankala rantautua kovalla tuulella, mahdollistaa isoillekin veneille maihinmenon. Saari edustaa sekä välisaariston että ulkosaariston ominaispiirteitä. Etelärannan puoleinen alue on suojapuustoista pensaikkoa kaislikkoinen ja mataline rantoineen. Ulkomeren puoli taas on kivikkorantaista ja karumpaa. Ja voi sitä lintujen määrää ja lajirunsautta! Missään en ole nähnyt niin lukuisia lajeja samalla hehtaarilla – kaikki lokkilajit, tiirat, puolisukeltaja- ja sukeltajasorsat, meriharakat, valkoviklot, karikukot ja pääskyset ottavat vieraan vastaan. Myös muuttoaikoina saari on oivallinen tarkkailupiste.

Monimuotoinen Kattilankalla. Kuva: Olavi Joensuu

Monimuotoinen Kattilankalla. Kuva: Olavi Joensuu

Kalastajakulttuuri on saarella myös vahvasti läsnä.  Vanhat,  kunnostetut kalastajamökit ja tuoreen kalan ja meren tuoksu vievät ajatukset lapsuuden kalastuskokemuksiin.   Kiviniemen meripelastusseuran tukikohta ja kulkijoille avoin autiotupa takaavat osaltaan turvallisuutta.

Myös retkeilijästä on huolehdittu: löytyy lankutetut kulkuväylät hietikolla, siistit nuotiopaikat pöytineen ja penkkeineen, jopa polttopuita oli joku hommannut. Saari on myös siisti kuin lapsen pylly. Ja onneksi saari on sen verran ulapalla, ettei siellä useastikaan ole tungosta, mitä nyt kauniina viikonloppuina ja parhaina kalastussesonkeina.

Olavi Joensuu

KIRJOITTAJASTA
Perämeri on innoittanut “palijasjalakasen raahelaisen”, eräneuvos Olavi Joensuun lapsuuden leikkeihin ja veneilyyn, merivoimiin ja kalastusbiologiksi sekä merellisiin työtehtäviin muun muassa Perämeren tutkimusasemalla ja Metsähallituksessa. Nyt eläkepäiviään viettävä erätalouspäällikkö nauttii luonnosta ja upeista veneily- ja matkailukohteista haluten säilyttää ja kehittää Perämerta myös kameran ja terävän kynän avulla.

Kehittyykö Iin Röyttä liian hitaasti?

Vietin kesän neljännellä venereissulla heinäkuisen ekaviikon päiviä Iin Röyttässä, Paikkahan on minulle tuttu jo 1970-luvulta. Paljon on veneseurojen ja Metsähallituksen toimesta vuosikymmenten saatossa tehtykin Röyttän kehittämiseksi: pelastettu historialliset rakennukset Luotsila ja Lastaaja, rakennettu satama laitureineen, vedetty saari valtakunnan sähköverkkoon, rakennettu infokatos ja luontopolku saaren luontoa ja historiaa esittelemään sekä tehty piispan vihkimä luontokirkko länsirannalle. Hiljentymispaikalla on muuten ilman digitaalitekniikkaa toimiva upea, alati vaihtuva alttaritaulukin!

Röyttän satamaelämää. Kuva: Olavi Joensuu

Röyttän satamaelämää. Kuva: Olavi Joensuu

Huomasin saarella käyskennellessäni kauhukseni, miten aika kuluu. Lähes kaikki paikat laituripatiota ja lankutusta myöten ovat ränsistymässä. Onneksi luontopolun haalenneet taulut oli uusittu. Kirkko toki seisoo jykevästi paikallaan, mitä nyt meri oli roskannut alttaritaulun alaosan. Infokatoskin oli saanut uutta ilmettä, mutta kovin vähän! Tyhjät seinät eivät paljon infoa anna.

Kuva: Olavi Joensuu
Pahinta kuitenkin, ettei satamaa suojaavaa betonilaituria oltu vieläkään kunnostettu. Isommat alukset eivät enää voi laituriin kiinnittyä. Venelaiturin ponttoonitkin näyttävät vuotavan.  Suunnitelmia on tehty, rahoitusta pyritty järjestelemään siinä kuitenkin onnistumatta. Tuntuu maakrapumaiselta, ettei alueen tärkeimpiä rakennelmia, laitureita, nähdä niin tärkeänä. Suojasatamalle turva on kaikkein oleellisinta!

Kuva: Olavi Joensuukesä2012 014
Alueen veneseurat, pikkupomot ja suunnittelijat ovat tiettävästi kaikkensa tehneet, mutta asian taakse olisi saatava varsinaiset rahoituksesta päättävät tahot niin Metsähallituksessa kuin alueviranomaisissakin. Myös Boundless Bothnian Bay-projekti voisi vahvemmin vaikuttaa päättäjiin. Investointirahoitus olisi suuressa organisaatiossa pystyttävä keskittämään muutamiin tärkeisiin kohteisiin, eikä jakaa periaatteella kaikille jotakin ja liian vähän. Pitkospuille ja karusellihuusseille ei tule käyttäjiä, ellei suojasatama toimi!

Kaikesta huolimatta uskon, että lähivuosina Iin Röyttä hohtaa entistä kirkkaampana Perämeren helmenä. Onhan se kuitenkin lähes ainoa laadukas virkistyskohde, jonne ei autolla pääse.

Olavi Joensuu

KIRJOITTAJASTA
Perämeri on innoittanut “palijasjalakasen raahelaisen”, eräneuvos Olavi Joensuun lapsuuden leikkeihin ja veneilyyn, merivoimiin ja kalastusbiologiksi sekä merellisiin työtehtäviin muun muassa Perämeren tutkimusasemalla ja Metsähallituksessa. Nyt eläkepäiviään viettävä erätalouspäällikkö nauttii luonnosta ja upeista veneily- ja matkailukohteista haluten säilyttää ja kehittää Perämerta myös kameran ja terävän kynän avulla.