Category Archives: Keijo Suihko

Kevät helmikuussa

Useimmiten näin helmikuussa pakkaset paukkuvat ja lunta riittää, mutta ei näköjään tänä talvena. Lunta ei ole nimeksikään ja merellä lyö aallot heikkojen jäiden päällä. Onneksi etelän puoleinen tuuli heikkeni hetkeksi ja jäälle pääsi taas. Kamera sukelluskoteloon turvaan, pelastuspuku päälle ja reissuun…

Usean päivän jatkunut lämpöaalto ja reipas etelätuuli olivat tehneet tehtävänsä, jään päällä oli nilkkaan asti vettä ja sohjoa, eikä luntakaan ollut enää ollenkaan. Railoista ja kivien kupeista jäälle oli puskenut paikoitellen jopa 5 cm kerroksen hiekkaa. Uveavantoja oli syntynyt keskelle tasaista jäätä ja jään väri vaihteli kirkkaan sinisestä lähes mustaan.

Lämpöaalto oli tehnyt tehtävänsä jäälle. Kuva: Keijo Suihko

Lämpöaalto oli tehnyt tehtävänsä jäälle. Kuva: Keijo Suihko

Hiekkaa jään päällä. Kuva: Keijo Suihko.

Hiekkaa jään päällä. Kuva: Keijo Suihko.

Kivien ympärille oli tullut sulia onkaloita, joihin luonto oli tehnyt omia näyttelyitään.

Jääonkalo. Kuva: Keijo Suihko.

Jääonkalo. Kuva: Keijo Suihko.

Kävelin pienen saaren lähettyvillä nilkkoja myöten sohjossa kahlaten, kun edessä vilahti jäällä jotain. Ensin katsoin, että siinä ajelehti vain roska, mutta roska lähtikin uimaan karkuun jään päälle jääneessä lammikossa. Onneksi kukaan ei nähnyt seurannutta näytelmää. Minä konttasin vesilammikossa rähmälläni kamera ojossa pienen kalanpoikasen paetessa henkensä edestä. Varmaan vartin jaksoin yrittää saada kunnollista kuvaa, mutta kala veti pidemmän korren. Nappasin vastahakoisen mallin kiinni ja laskin sen uimaan kiven vierestä. Kiitokseksi sain pari kunniakierrosta kiven ympäri, jonka jälkeen malli katosi jään alle jatkamaan elämäänsä.

Malli jään päällä. Kuva: Keijo Suihko.

Malli jään päällä. Kuva: Keijo Suihko.

Tämän kevään retkeilykelit meren jäällä näyttävät olevan uhattuina. Jos nämä lämpimät kelit jatkuvat eikä pakkasjaksoja enää tule, niin jäät tulevat olemaan todella heikkoja kevään mittaan. Jään päälle kertynyt hiekka ja lämmin vesi sulattavat jäätä nopeasti, mikä saattaa aiheuttaa heikkoja kohtia paikkoihin joissa normaalisti niitä ei ole. Veikkauksessa minulla ei yleensä ole onnea, mutta tällaisen sään jatkuessa voisin sanoa, että talviturkki saattaa lähteä monelta varomattomalta ennen aikojaan. Muistakaa pitää vähintään naskalit mukana, ettei tule isompia vahinkoja kuin kastuneita vaatteita.

– Keijo Suihko

Advertisements

Tuulta, aurinkoa ja kirkasta jäätä

Hieman se alkoi talvisen merellä liikkujan mieltä huvittamaan kun vielä ennen joulua säätiedotuksesta sai lukea aallonkorkeudesta eikä jään paksuudesta, mutta onneksi se talvi tulikin nopeasti ja sen jälkeen onkin saanut nauttia mahtavista ulkoilumahdollisuuksista merellä. Huhupuheiden perusteella näin hyvin on päässyt autollakin liikkumaan jäillä viimeksi parikymmentä vuotta sitten. Itse olen liikkunut enimmäkseen jalan, suksilla tai koiran vetämänä, mutta eniten jäällä liikkujia on näkynyt autolla. Puoli metriä teräsjäätä ja jään pinnalla vain pieniä laikkuja lunta, kelpaahan siinä ajella.

Uusiakin harrastuksia on tullut kokeiltua kun olosuhteet ovat olleet niin mahtavat. Retkiluistelun maailmaan pääsi tutustumaan usean viikon ajan vuodenvaihteen tienoilla ja onhan se mahtavaa. Pitkiä potkuja ja maisemat vaihtuvat nopsaan. Välillä jopa liiankin nopsaan. Kerran hieman puolihuolimattomasti sen enempää ajattelematta valjastin koiran ja kytkin sen vyöhön. Hieman epäröiden koirakin katseli isännän potkuttelua ja uutta ääntä takana, mutta kun se hoksasi että siellähän se isäntä roikkuu perässä eikä kitkaa vedossa juuri ole niin sitten mentiin. Vauhtia riitti sen verran etten suosittele ihan heti kokeilemaan, tai laittakaa ainakin kypärä ja jääkiekkosuojukset päälle.

Vauhdittaja. Kuva: Keijo Suihko.

Vauhdittaja. Kuva: Keijo Suihko.

Alkutalven mahtavat jääolosuhteet ovat olleet omiaan myös kalastukselle. Verkkoja oli helppo viritellä kirkkaaseen jäähän, eikä vettäkään ole ollut jään päällä haittaamassa liikkumista. Kalastuksen lomassa on päässyt myös tutustumaan vedenalaiseen elämään, eri kalalajit tulevat paikalle eri aikoina. Kilkkien elämäkin alkoi kiinnostaa kun niitä ilmestyi verkon alapaulaan paikassa jossa kesäisin niitä ei ole näkynyt sukeltaessa eikä kalastaessa. Lyhyen selvityksen jälkeen tulikin nopea vastaus kilkkien liikkeisiin, ne asuvat kesällä syvemmillä vesillä ja nousevat talvisin matalampiin paikkoihin. Pitää toivoa että keväällä olisi jään alla sen verran kirkasta että pääsisi kokeilemaan sukellusta jään alle ja tutkiskelemaan näitä otuksia luonnollisessa ympäristössä.

Verkot jään alla. Kuva: Keijo Suihko

Verkot jään alla. Kuva: Keijo Suihko

Kunnollisten varusteiden ja olosuhteiden tuntemista tuskin voi liikaa painottaa ja merellä liikkuessa keli voi vaihtua nopeasti auringonpaisteesta nollanäkyvyyteen. Itse olen jo kerran tälle talvea joutunut luovuttamaan ja lähtemään pois jäältä. Kalastus 15 asteen pakkasessa 15m/s tuulessa sai hanskat ja varahanskatkin jäätymään siihen kuntoon ettei niitä saanut enää edes käteen. Onneksi takin povarista löytyi sinne unohtuneet hanskat ja silmille sai laskettelulasit. Ilman kypärähuppua, laskettelulaseja ja varahanskoja paleltumia olisi varmasti tullut.

Täydessä talvivarustuksessa. Kuva: Keijo Suihko

Täydessä talvivarustuksessa. Kuva: Keijo Suihko

Kannattaa hyödyntää nämä hienot jääolosuhteet merellä ennen kuin lunta tulee lisää, lähialueiden laavut saavuttaa nopeasti eikä nuotiopaikkaakaan tarvitse etsiä kinoksen alta. Aina retkeen ei tarvitse edes kohdetta, eilen iltapäivä meni sujuvasti lähirannan pusikon reunoja kierrellen ja katsellen hirvien, jänisten ja kauriiden jälkiä.

– Keijo Suihko

Myrskyvaroitus

Viikonloppu piti viettää rauhallisesti kalastellen, mutta paikoitellen lahtiin ilmestyneet jäät ja myrskyvaroitus saivat pysymään turvallisesti maan kamaralla, ulkoilmaan piti kuitenkin päästä, joten goretexiä niskaan ja Eino-myrskyä morjestamaan.

Kuva: Keijo Suihko

Kuva: Keijo Suihko

Yöllä vedenpinta kävi reilusti normaalia korkeammalla ja muutama päivä sitten merenlahteen syntynyt ohut jääkerros siirtyi reippaan aallokon vauhdittamana pitkälle maalle. Puolen metrin kerros parin sentin paksuisia jäänkappaleita saattoi olla ehkä liukkain alusta, missä olen ikinä kävellyt joten pitkälle siinä ei uskaltanut seikkailla. Tuulen mukana kasvoja piiskaava lumisade ja merestä lentävät pärskeetkin mahdollistivat kuvauksen vain sukelluskotelolla varustetulla kameralla, joten kuvauskin jäi vähälle. Piti siis vain tyytyä katselemaan lähes 20m/s puhaltavaa tuulta ja sen voimakkuutta.

Kuva: Keijo Suihko

Kuva: Keijo Suihko

Kuva: Keijo Suihko

Kuva: Keijo Suihko

Satamassa piti käydä auttamassa veneen kiinnityksessä takaisin laituriin, myrsky oli heiluttanut pienestä veneestä köydet löysälle ja valomaston poikki. Omistajaa ei äkkiseltään saatu kiinni, joten paikalla olleet kalastajat sitoivat veneen paremmin kiinni uuteen paikkaan ennen kuin isompia vahinkoja pääsi sattumaan. Löystyneitä köysiä ja paria pudonnuta oksaa lukuunottamatta syysmyrsky näytti menevän ohi ilman isompia vahinkoja.

Jos olisin uskonut aamulla netistä luettuja uutisia ja olisin pysynyt sisätiloissa, välttänyt tarpeetonta ulkona liikkumista ja pysynyt aukeilla paikoilla, pois puiden luota, olisi tämäkin myrsky jäänyt näkemättä. Myrsky voi olla pelottavakin asia, mutta kun järki pysyy päässä ja kunnolliset ulkoiluvaatteet päällä niin jopa myrskystä voi nauttia. Vesille ei myrskyssä pidä lähteä, mutta maalta katsottuna myrskykin on omalla tavallaan kaunis luonnonnäytös.

– Keijo Suihko

KIRJOITTAJASTA
“Huono sää on vain tekosyy jäädä sisälle.”
Ensihoitajana nykyisin ja eräoppaana aikaisemmin toiminut Keijo liikkuu vapaa-aikanaan ulkona kaikkina vuodenaikoina, maalla, pinnalla ja pinnan alla.  Harrastuksia on monia, mutta ne sitoutuvat jotenkin aina luontoon, muun muassa harppuunakalastus, laitesukellus ja metsästys.

Syksy yllättää taas

Onneksi ei tälle syksylle ole vielä tullut uutisia, joissa talvi yllätti autoilijat, mutta syksy kuitenkin saapui jo perämeren pohjukkaan ja luonto alkaa valmistautua talveen. Rannat jäätyivät jo lahden pohjukoissa ja veneellä lähtiessä sai kahlailla jäiden seassa. Syksyisellä merellä rauha korostuu kesääkin enemmän, sillä kulkijoita on todella harvassa, huviveneet on suurelta osin nosteltu jo maille ja iso osa kulkijoista on kalastajia.

Kuva: Keijo Suihko

Kuva: Keijo Suihko

Syksy on omasta mielestäni parasta kalastusaikaa, kalat liikkuvat aktiivisesti ja lähellä rantoja. Välineetkin pysyvät puhtaina, kun vedet ovat kirkastuneet. Syksyisellä merellä kokee myös monia asioita, jotka jäävät keskikesällä kokematta ja joita ilolla muistelee talviöinä. Nuoren hylkeen kanssa vaihdetut katseet kallioluodolla saa hymyn väkisinkin suupieliin, samoin auringon laskun jälkeen istustelu jäätyneellä hiekkarannalla kuunvalossa lämmittää sydäntä vilunväreistä huolimatta.

Kuva: Keijo Suihko

Kuva: Keijo Suihko

Syksyisellä merellä on kuitenkin syystä vähän kulkijoita, ilman kunnollisia varusteita sinne ei kannata mennä. Veneen pitää olla kunnossa ja pelastusliivien päällä pienelläkin venematkalla. Itse olen jo muutaman vuoden kulkenut pelastuspuvussa ja paukkuliiveissä kevät- ja syysvesillä, jolloin pieni uimareissukaan ei haittaa, vaan jopa piristää. Pari asteinen vesi ei anna armoa, jos sinne joutuu uimasilleen varustautumatta.

Suurelta osin syysluonnosta saa hyviä muistoja, mutta ajoittain reissuilla tulee vastaan asioita, jotka pistää vihaksi. Tälle kesälle omalle kohdalle on tullut vastaan jo kahteen otteeseen kelluvia öljytynnyreitä. Nyt löytyi 20 l tynnyri täynnä käyttämätöntä öljyä, melkein puhki hakkautuneessa tynnyrissä kallioluodolta. Pari päivää vielä aallokossa ja hylkeen lepopaikka olisi saastunut pahoin. Voi vaan ihmetellä kuka on niin tyhmä, että näitä mereen pudottelee ja kenellä on varaa heittää korkealaatuista öljyä pois?

Kuva: Keijo Suihko

Kuva: Keijo Suihko

– Keijo Suihko

KIRJOITTAJASTA
“Huono sää on vain tekosyy jäädä sisälle.”
Ensihoitajana nykyisin ja eräoppaana aikaisemmin toiminut Keijo liikkuu vapaa-aikanaan ulkona kaikkina vuodenaikoina, maalla, pinnalla ja pinnan alla.  Harrastuksia on monia, mutta ne sitoutuvat jotenkin aina luontoon, muun muassa harppuunakalastus, laitesukellus ja metsästys.

Oolannin sodan jälkiä

Joskus on mukava käydä isojen ja tunnettujen muistomerkkien sijaan pienemmillä ja jopa hieman tuntemattomilla paikoilla.

Eräs tällainen pieni muistomerkki löytyy Kuivaniemen Vatungista. Muistomerkki on pystytetty kunnioittamaan niitä Kuivaniemen asukkaita, jotka estivät brittejä tuhoamasta heidän varastojaan Oolannin sodan aikana heinäkuussa 1855. Britit olivat ankkuroituneet läheisen Hietakallan edustalle, josta kahtena päivänä tekivät maihinnousuyrityksiä. Muistomerkki on pystytetty ensimmäisen päivän taistelupaikalle, jossa erään tarinan mukaan paikallinen nuorimies ampui brittiupseerin jo veneeseen jolloin hyökkäävät veneet perääntyivät takaisin merelle.

Kuva: Keijo Suihko

Kuva: Keijo Suihko

Muistomerkin luona on laavu ja nuotiopaikka, jossa on kävijöitä ympäri vuoden. Maantieltä paikalle pääsee pienen muinaismuistomerkin opastama. Mereltä päin talvisin paikalle opastaa moottorikelkkojen urat ja kesällä sinne löytää kallioiden ja vanhojen linjamerkkien opastamana. Varovaisuutta kannattaa kuitenkin noudattaa, läheiset karit tulevat aivan pintaan ja kivet ovat teräviä jopa uimarin polvella kokeiltuna…

Kuva: Keijo Suihko

Kuva: Keijo Suihko

Yllättäen paikka oli kiinnostava myös pinnan alta tarkasteltuna. Tuleva syksy on kirkastanut vesiä ja pinnan alla näki jopa toista metriä, yleensä kun näin lähellä Kuivajokea ei näe omaa kättänsä pidemmälle. Simpukoita oli tarraantunut jokaiseen kivenkoloon mistä hiekkaa löytyi ja pieniä kalanpoikasiakin näkyi. Toivottavasti tulevaisuudessa irtonaisen aineksen kulkeutuminen jokien mukana vähentyy ja merivedet jokien läheisyydessä alkavat muistuttaa vettä eikä raparperikiisseliä, kuten eräs sukeltaja asian ilmaisi.

Kuva: Keijo Suihko

Kuva: Keijo Suihko

– Keijo Suihko

KIRJOITTAJASTA
“Huono sää on vain tekosyy jäädä sisälle.”
Ensihoitajana nykyisin ja eräoppaana aikaisemmin toiminut Keijo liikkuu vapaa-aikanaan ulkona kaikkina vuodenaikoina, maalla, pinnalla ja pinnan alla.  Harrastuksia on monia, mutta ne sitoutuvat jotenkin aina luontoon, muun muassa harppuunakalastus, laitesukellus ja metsästys.

Miksi mennä merta edemmäs kalaan?

Perämeren kansallispuistoon kerääntyi metsähallituksen johdolla joukko vapaaehtoisia sukeltajia eri puolilta Suomea kartoittamaan mahdollisia uusia hylkyjä alueella, mutta meri tekikin tepposet. Hylkyjä etsittiin usean veneen voimin laajalta alueelta mutta hylky löytyikin suoraan kansallispuistoon tehdyn luontopolun varrelta.

Kuva hylystä. Kuva: Keijo Suihko

Kuva hylystä. Kuva: Keijo Suihko

Luultavasti jäiden mukana luontopolulle ajelehtinut hylyn osa sopeutui niin hyvin luontopolkuun, ettei sitä ensin edes hylyksi mieltänyt, vieressä nimittäin on vedenalaiselle luontopolulle tarkoituksella tuotu hylky, sekä hylyistä kertova kyltti. Itse vedenalainen luontopolku on sukeltajille tehty maksimissaan 4 metrin syvyydessä sijaitseva reittinarulla varustettu polku, jonka varrelta voi mukavasti lukea perämeren pinnan alaisesta luonnosta selkeistä infokylteistä, sekä samalla havainnoida lukemiaan asioita polun varrelta.

Perämeren hylyistä kertova kyltti vedenalaisella luontopolulla. Kuva: Keijo Suihko

Perämeren hylyistä kertova kyltti vedenalaisella luontopolulla. Kuva: Keijo Suihko

Luontopolkua voi lämpimästi suositella kaikille alueella poikkeaville sukeltajille, reitin alkupäässä on ankkuripoiju jossa noin 4 metriä vettä, joten isommallakin veneellä pääsee kiinnittymään. Reitin alkupään poiju on vain parinkymmenen metrin päässä josta laskeudutaan reitille.

Simpukka Perämeren pohjassa. Kuva: Keijo Suihko

Simpukka Perämeren pohjassa. Kuva: Keijo Suihko

Koko polun kiertämiseen menee nopeasti uiden, ehkä 25 minuuttia mutta kannattaa varata aikaa, reitin varrella on runsaasti kasvistoa, erilaisia pohjatyyppejä sekä kalaparviakin näkee jos oikein osaa katsoa ja hiljentyä. Toivotaan että ensi vuonna saadaan nauttia yhtä hyvästä talkoohengestä, ehkä jopa useamman päivän ajan…

– Keijo Suihko

KIRJOITTAJASTA
“Huono sää on vain tekosyy jäädä sisälle.”
Ensihoitajana nykyisin ja eräoppaana aikaisemmin toiminut Keijo liikkuu vapaa-aikanaan ulkona kaikkina vuodenaikoina, maalla, pinnalla ja pinnan alla.  Harrastuksia on monia, mutta ne sitoutuvat jotenkin aina luontoon, muun muassa harppuunakalastus, laitesukellus ja metsästys.

Härkäleton loiston varjossa

Kesälomakauden alku näyttää ruuhkauttavan satamat, vielä viikko sitten sai ajella veneellä näkemättä ketään. Juhannuksen jälkeen härkäleton suojasatama on täynnä joten jäämme kellumaan edustalle kanssaveneilijöiden huomaavaisesta yrityksestä huolimatta järjestää paikka meille satamaan. Luonto näyttää parastaan, kukat kukkivat, linnut tekevät taitolentonäytöksiään tuulenpuuskissa ja aurinko paistaa täydeltä taivaalta. Vanha loisto seisoo jylhänä saaren korkeimmalla kohdalla ja on yksinkertaisuudessaan hieno maamerkki merenkulkijoille edelleen.

Härkälettoloistoa. Kuva: Keijo Suihko

Härkäleton loisto. Kuva: Keijo Suihko

Vaikka Härkäletto ei tarjoa veneilijälle kuin suojasataman ja nuotiopaikan, on se silti karun kaunis paikka jossa vierailee mieluusti. Saari on siistissä kunnossa, eikä roskia näy juurikaan, toivottavasti retkeilijät myös pitävät paikan sellaisena.

Härkälettoranta. Kuva: Keijo Suihko

Härkäleton ranta. Kuva: Keijo Suihko

Vedän märkäpuvun päälle pitkästä aikaa ja pulahdan vilpoiseen veteen. Näkyvyyttä haittaa hieman aaltojen irrottama aines mutta silti vihertävässä vedessä näkee parhaimmillaan jopa 3- 4 metrin päähän. Rantaviivaa seuraillen uin ja sukeltelen parin tunnin ajan tutkiskellen kalojen valtakuntaa. Rauhoittuminen ja hiljaa liikkuminen palkitaan ja iso hopeakylki käy tervehtimässä rantamatalan virtauksessa.

Merenpohjaa. Kuva: Keijo Suihko

Merenpohjaa. Kuva: Keijo Suihko

Snorkkelisukellus on hyvä ja nopeasti opittava keino tutustua vedenalaiseen maailmaan, kokeneemman snorklaajan oppiin vain ja sitten tutkimaan vedenalaista maailmaa, tututkin paikat saavat aivan uusia piirteitä kun niitä pääsee katsomaan pinnan alta. Tervetuloa seuraamaan blogia, tulen kirjoittelemaan kaikkea mieleen juolahtavasta ja silmään osuvasta koko perämeren alueelta, pinnan alta ja maan päältä.

– Keijo Suihko

KIRJOITTAJASTA
“Huono sää on vain tekosyy jäädä sisälle.”
Ensihoitajana nykyisin ja eräoppaana aikaisemmin toiminut Keijo liikkuu vapaa-aikanaan ulkona kaikkina vuodenaikoina, maalla, pinnalla ja pinnan alla.  Harrastuksia on monia, mutta ne sitoutuvat jotenkin aina luontoon, muun muassa harppuunakalastus, laitesukellus ja metsästys.