Tuulta, aurinkoa ja kirkasta jäätä

Hieman se alkoi talvisen merellä liikkujan mieltä huvittamaan kun vielä ennen joulua säätiedotuksesta sai lukea aallonkorkeudesta eikä jään paksuudesta, mutta onneksi se talvi tulikin nopeasti ja sen jälkeen onkin saanut nauttia mahtavista ulkoilumahdollisuuksista merellä. Huhupuheiden perusteella näin hyvin on päässyt autollakin liikkumaan jäillä viimeksi parikymmentä vuotta sitten. Itse olen liikkunut enimmäkseen jalan, suksilla tai koiran vetämänä, mutta eniten jäällä liikkujia on näkynyt autolla. Puoli metriä teräsjäätä ja jään pinnalla vain pieniä laikkuja lunta, kelpaahan siinä ajella.

Uusiakin harrastuksia on tullut kokeiltua kun olosuhteet ovat olleet niin mahtavat. Retkiluistelun maailmaan pääsi tutustumaan usean viikon ajan vuodenvaihteen tienoilla ja onhan se mahtavaa. Pitkiä potkuja ja maisemat vaihtuvat nopsaan. Välillä jopa liiankin nopsaan. Kerran hieman puolihuolimattomasti sen enempää ajattelematta valjastin koiran ja kytkin sen vyöhön. Hieman epäröiden koirakin katseli isännän potkuttelua ja uutta ääntä takana, mutta kun se hoksasi että siellähän se isäntä roikkuu perässä eikä kitkaa vedossa juuri ole niin sitten mentiin. Vauhtia riitti sen verran etten suosittele ihan heti kokeilemaan, tai laittakaa ainakin kypärä ja jääkiekkosuojukset päälle.

Vauhdittaja. Kuva: Keijo Suihko.

Vauhdittaja. Kuva: Keijo Suihko.

Alkutalven mahtavat jääolosuhteet ovat olleet omiaan myös kalastukselle. Verkkoja oli helppo viritellä kirkkaaseen jäähän, eikä vettäkään ole ollut jään päällä haittaamassa liikkumista. Kalastuksen lomassa on päässyt myös tutustumaan vedenalaiseen elämään, eri kalalajit tulevat paikalle eri aikoina. Kilkkien elämäkin alkoi kiinnostaa kun niitä ilmestyi verkon alapaulaan paikassa jossa kesäisin niitä ei ole näkynyt sukeltaessa eikä kalastaessa. Lyhyen selvityksen jälkeen tulikin nopea vastaus kilkkien liikkeisiin, ne asuvat kesällä syvemmillä vesillä ja nousevat talvisin matalampiin paikkoihin. Pitää toivoa että keväällä olisi jään alla sen verran kirkasta että pääsisi kokeilemaan sukellusta jään alle ja tutkiskelemaan näitä otuksia luonnollisessa ympäristössä.

Verkot jään alla. Kuva: Keijo Suihko

Verkot jään alla. Kuva: Keijo Suihko

Kunnollisten varusteiden ja olosuhteiden tuntemista tuskin voi liikaa painottaa ja merellä liikkuessa keli voi vaihtua nopeasti auringonpaisteesta nollanäkyvyyteen. Itse olen jo kerran tälle talvea joutunut luovuttamaan ja lähtemään pois jäältä. Kalastus 15 asteen pakkasessa 15m/s tuulessa sai hanskat ja varahanskatkin jäätymään siihen kuntoon ettei niitä saanut enää edes käteen. Onneksi takin povarista löytyi sinne unohtuneet hanskat ja silmille sai laskettelulasit. Ilman kypärähuppua, laskettelulaseja ja varahanskoja paleltumia olisi varmasti tullut.

Täydessä talvivarustuksessa. Kuva: Keijo Suihko

Täydessä talvivarustuksessa. Kuva: Keijo Suihko

Kannattaa hyödyntää nämä hienot jääolosuhteet merellä ennen kuin lunta tulee lisää, lähialueiden laavut saavuttaa nopeasti eikä nuotiopaikkaakaan tarvitse etsiä kinoksen alta. Aina retkeen ei tarvitse edes kohdetta, eilen iltapäivä meni sujuvasti lähirannan pusikon reunoja kierrellen ja katsellen hirvien, jänisten ja kauriiden jälkiä.

– Keijo Suihko

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s