Hailuoto

Hailuodon kova maine jo Kustaa Vilkunan filmeistä ja Samuli Paulaharjun kertomuksista ajoi minutkin tuolle paripeninkulmaiselle saarelle. Tarkoitus oli viettää saarella kokonainen viikonloppu ja vaellella saarelle tehdyillä reiteillä. Toisin kuitenkin kävi.

Lauttamatka hailuotoon. Kuva: Panu Pohjola

Lauttamatka hailuotoon. Kuva: Panu Pohjola

Hailuotodon tiestä seitsemisen kilometriä on lauttamatkaa. Lautoille mahtuu noin viisikymmentä autoa. Päivällä on EU sääntöjen mukainen paussi ja sen jälkeen lautta saattaa olla täyttä, muuten lauttamatka on sujuva.

Lauttaranta on saaren toisessa päässä ja kapea päällystetty tie vie  seitsemänkymmentälukulaisen maaseudun läpi kylälle. Jos parissa kohtaa ummistaa silmänsä pellon reunojen ”dinosauruksen munilta” niin voisi hyvin kuvitella saapuneensa Pohjois-Suomen maaseudulle ennen EU:ta.

Kylällä on muutama majoitusliike, kauppa, bensiiniasema, ravintoloita ja käsityömyymälä. Painelin tietenkin ensimmäisenä kotiseutumuseoon etsimään silakanpyytäjien sun muiden meriseikkailijoiden jälkiä. Turhaan. Koluamisen jälkeen löysin yhden hoitamattoman verkkoveneen ladontapaisesta. Muu oli perinteistä maatalousesineistöä. Yksi pieni torpantapainen oli mukava. Pienellä hartaudella tutkin miten käytännöllistä ihmisen asuminen on ollut. Ja kuinka vähällä mutta toimivalla tavaralla on voitu tulla toimeen.

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Marjaniemi ja sen majakka sekä luontokeskus oli seuraava kohde. Majakka oli kiinni. Luontokeskus oli vähän pettymys. Minä en jaksa seurata isoja videoprojisointeja tai selailla kosketusnäytöltä sisältöä, jossa ei ole dramaturgista koukkua. Näitä sisältöjä kannattaisi mielestäni pukea tarinoiksi. Niitä jaksan kuunnella loputtomiin. Olihan siellä muutama hieno perinteinenkin asetelma, mutta valitettavasti siinä nurkassa jossa kuvattiin Hailuodon luonnon erikoispiirteitä ei ollut valoja. Pimeässä jäi hämärän peittoon tuo minulle tärkein anti.

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Jotenkin loppukesän ja arvatenkin hektisen sesongin lopettelun tunnelma näkyi myös muualla. Lounaalla kuulin kun paikalliset kyselivät toisiltaan, että mikä kansainvaellus täällä nyt taas on. Paikallisuus taisi kuitenkin olla suhteellista, koska murre kuullosti enemmän Espoolta kuin Hailuodolta. Hinnoistakin päätellen oltiin Espoossa. Hyvää oli silti.

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Käsityömyymälästä olisi takuulla lähtenyt mukaan kunnon Hailuotolainen villapaita, jos kokoja olisi ollut ja budjetti sallinut. Ostin sitten hienon leikkuulaudan. Eipä tarvi tanskasta tilata. Hienoa muutenkin, että paikallisten käsitöitä on myynnissä. Katselin molemmissa myymälöissä myös paikallisten valokuvia.

Lähdin majataloon hakemaan avainta varaamaani huoneeseen ennen pikku vaellukselle lähtöä. Eipä löytynyt sijaa majatalosta. Huone oli annettu muille. Että semmosta. Tutkiskelin karttaa ja lautta-aikataulua, joita on hyvin jaossa eri puolilla, ja totesin että ehdin parille lintutornille käymään ennen toiseksi viimeisen lautan lähtöä. Kirkkosalmella alkoi jahtikausi nokikanoilla. Lintutorni, kuten Marjaniemen polut näyttivät sopivan myös liikuntaesteisille ja silmiini tarttuikin lause, että Hailuodosta voisi tulla lintumatkailun ja ekomatkailun kohde. Kannatetaan.

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Jatkoin autolla matkaa ja kävin katsomassa Petsamonlaiturilla. Siellä oli siisti taukotupa jossa tosin määräaikaishuolto olisi syytä olla ollut jo viikkoja sitten. Minua mietityttää, että mikä tämä laituri oikein sitten on ollut. Se ei selvinnyt mistään.

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

Hailuodolle kannattaa varmasti mennä veneellä Oulusta. Liikuntarajotteiselle lintuharrastajalle paikka voi olla varsinainen Mekka. Minä en usko meneväni sinne takaisin jos ei satu tulemaan työkeikkaa. Esimerkiksi merimetsojen muuttoaikaan.

Mutta tuuli. Voimakas, mutta lempeä merituuli oli Hailuodossa Eurooppalaista ykkösluokkaa raikkaudessaan. Sen minä otin sieltä mukaani.

Kuva: Panu Pohjola

Kuva: Panu Pohjola

– Panu Pohjola

KIRJOITTAJASTA
Panu Pohjola, Ruotsissa asuva suomalainen elokuvantekijä ja valokuvaaja. Toimii alan opettajana. Entinen erä- ja luonto-opas joka viihtyy pikkukaupunkien asvalteilla. “Minua on aina kiinnostanut valo, mekaniikka ja eläimet. Harrastan hevosia, maailman menoa, perinne-eräilyä ja kädentaitojen kehittämistä.”

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s